Allekirjoittaneelle iski sitten isompo pöpö päälle ja sitä ollaan nyt sitten paranneltu viikonlopusta lähtien. Keuhkoputkentulehdus varmistui lopulta diagnoosiksi ja nyt sitten yskitään, uuvutaan, syödään vahvoja antibiootteja ja koitetaan ottaa rauhallisesti. Tänään on eka päivä töissä.

Vaikka sairaana oleminen noin yleisesti ottaen on aika hanurista, ja tämmönen astetta vakavampi vielä enemmän, on tämä tauti antanut minulle roppakaupalla omaa aikaa. Olen saanut olla kaksi päivää ihan omissa oloissani kotona, katsoa hömppää digiboksilta, lukea, surffata netissä ja neuloa. Kotiöihin paneuduin pyykkäämisen ja keittiötöiden verran, ehtiihän sitä siivota sitten kun vointi on parempi. Kevyeksi sairaspetiviihteeksi EN voi suositella kotimaista elokuvaa Käsky tai meksikolaista(?) Huonot Tavat. Reindeer spottingin jätin suosiolla seuraavaan sairastelukierrokseen. Sen sijaan Grayn anatomia, Candlefordin postineiti ja muut sarjat sopivat tähän oikein hyvin. En ole ikinä tykännyt Aku Louhimiehen elokuvista, ja tämän Käskyn jälkeen päätin ettei minun niitä tarvitse enää edes pakosta yrittää katsoa. En ole lukenut kirjaa (Leena Landerin) johon elokuva perustuu, mutta elokuva oli ihan kuraa, vaikka aihe sinänsä olisi ollut hyvinkin tärkeä (punaisten puolella taistelleet naissotilaat ja heidän kohtalonsa). Suomen Kuvalehti kirjoittaa samasta aiheesta viime viikon numerossaan, ja veikkaan, että siinä mässäillään raiskauksilla ja seksillä vähän vähemmän, kuin elokuvissa.

Loppuun lapsen suusta kevennys: Mies haki eilen Esikoista tarhasta. Ihmettelin, että mikä siinä hakemisessa kesti niin kauan. Mies sitten selvensi, että poika oli istunut vielä välipalaa syömässä. Kysyin esikoiselta, että mitäs siellä välipalaksi oikein oli. Esikoinen vastasi: "Nahkaa. Ja näkkäriä." Minä olin yhtenä kysymysmerkkinä, joten Mies hieman täsmensi pojan vastausta. Nahan sijaan oli välipalana ollut rahkaa.