Meidän takapihalle on pesiytynyt pirullinen orava. Leikimme sen kanssa varsinaista kissa-hiiri-leikkiä tänään Jannen päiväunien aikaan. Oravan ryökäle kun on ruvennut niin röyhkeäksi, että pomppii Jannen vaunujen päällä. Vaikka laitan neuroottisesti aina verkon vaunujen päälle, hirvittää silti että joku elikko pääsee vaunuihin.

Oravat ovat mielestäni hyvin sympaattisia ja hauskoja elikoita. Paitsi tämä ryökäle. Joka tulee päivä päivältä röyhkeämmäksi. Joka kerran kun orava työntää suloisen nassunsa ja pörröhäntänsä pihalle, minä vedän takin päälle, otan harjan käteeni ja huidon sen pihalta pois. Kurre pysyykin poissa muutaman minuutin, kunnes tulee aidan päälle killittelemään. Ja kun saan takin päälle, se pomppii naapurin pihalle. Ja kun palaan sisälle, se loikkii takaisin aidan päälle. Jos en heti reagoi sen pihalla oloon, se loikkaa vaunujen päälle, tai kurkkaa ikkunasta sisään. Tätä jatkui melkoinen tovi. Voin vannoa, että näin otuksen virnuilevan.