Viime viikon bloggailut jäivät vähäiseksi, koska eräs alue elämästäni on menossa täysin uusiksi. Se on aiheuttanut unettomia öitä, kun mitä erilaisimpia asioita on pitänyt pyöritellä päässään ja vuodattaa tuntemuksia niin Miehelle, muulle perheelle ja ystäville. Mutta tästä lisää joskus myöhemmin, kun tilanne konkretisoituu.

Masennuksen sairastaneena tiedän, että tietyt asiat altistavat taudin uusimiselle. Ja kun aikoinaan masennuksen selätin, niin päätin etten enää ikinä anna itseni ajautua samaan tilanteeseen. Mutta tässä sitä nyt taas ollaan. Eräs osa-alue elämässäni aiheuttaa niin paljon ahdistusta, unettomia öitä ja suoranaista vitutusta, että asialle pitäisi tehdä jotain, ennen kuin tilanne kärjistyy. Tai no, ehkä se on jo hiukan myöhäistä tässä kohtaa, kun juna on lähtenyt jo liikkeelle. Masennuksen ensimerkit ovat siis jo ilmassa. Ja kun asian tiedostan näinkin hyvin, osaan ehkä hakea apua ennen kuin on liian myöhäistä. Minusta riippumattomista olosuhteista tilanteeseen on onneksi tulossa muutos, nyt vaan pitäis täysissä järjissään jaksaa odotella.

Mikähän ihme siinä on, että niihin asioihin, jotka elämässä aiheuttavat eniten stressiä, pahaa mieltä ja ahdistustakin, ei tehdä mitään. Toiset roikkuvat huonossa parisuhteessa vuosikymmenestä toiseen, toiset kärsivät hiljaa työpaikoillaan, toiset ovat heittopusseina kouluissa, toiset niin sanottujen ystäviensä uhreina jne jne. Kyllä kai se syö ihmistä sisältä, jos koko ajan on paha olo. Ja onhan se selvä, että jossain kohtaa sitä sitten napsahtaa. Tavallaan siis ymmärrän niitäkin, jotka purkavat pahan olonsa väkivallantekoihin, vaikka en itse väkivaltaa hyväksy missään muodossa.

Ja teille jotka siellä mietitte, että mit vit..., niin tämä ei liity millään lailla pari-, perhe- tai ystävyyssuhteisiini. Eikä päässäni kiristä tai napsu normitilaa enempää.