Hääpäivä lähestyy lähestymistään, mutta mikään ei ole tuntunut edistyvän. Pienoista paniikkia on ollut ilmassa. Kaikista ennakkoajatteluistani huolimatta olen päätynyt teettämään itselleni hääpuvun. Kangas on ostettu ja puvun mallikin päätetty, mutta ei siitä sen enempää, koska ajattelin säilyttää sen yllätyksenä Miehelle (joskin kun kangas on ihan käden ulottuvilla vaatekaapissani, niin saa nähdä malttaako Mies olla pussiin kurkkaamatta). Puku tosiaan tehdään aika viime metreillä, että se oikeasti mahtuu päälle.

Perjantaina sitten löytyi se sormuskin lopulta. Perjantaina se pitäisi käydä hakemassa liikkestä. Maltan tuskin odottaa, että Mies sen saa sitten maistraatissa pujottaa sormeeni. Kyyneleet tulevat silmään jo pelkästä ajatuksesta. Täytyykin muistaa, että pyytää itkunkestävän meikin, kun tätä nykyä liikutun ihan pienestäkin.

Kutsut lähtivät tänään postiin yhtä lukuunottamatta. Sekin tosin lähtee huomenna, kunhan selvitän puuttuvan osoitteen.

Muuten asiat etenevät omalla painollaan. Eli eivät etene. Ruokalista on mietitty enemmän tai vähemmän valmiiksi. Kampaaja ja meikkaus ovat varaamatta. Ohjelmaa ei ole suunniteltu. Musiikkia pitäisi haalia kasaan. Ideoita häissä esitettäväksi musiikiksi, anyone? Voi olla uutta ja vanhaa.. Poppia, rokkia tai iskelmää. Eikä tarvitse olla ihan ryppyotsavakavaa. Tarviikin mennä visiitille P-velin luokse tsekkaamaan biisilista ja pyytää siltä lainaan paremmat kaiuttimet tietokoneen jatkoksi.

Kaiken kaikkiaan häistä on tulossa hyvinkin meidän näköiset. Rennot bileet meille tärkeiden ihmisten kanssa. Hyvää ruokaa ja juomaa, iloa ja hyviä hetkiä joita sitten mummona muistella. Voi kun voisin kutsua kaikki paikalle..