Meillä on siis nukuttu miten sattuu. Janne nukkuu kohtalaisen hyvin, paitsi kolme viime yötä on heräillyt alkuyöstä tunnin välein. Kahtena ensimmäisenä yönä epäilin syyksi maissivellin, joka jätettiin pois. Toisena yönä poika väänsi järjettömän isot kakat, joten kuvittelin pienessä  mielessäni, että nyt sitten nukutaan kun maha ei enää vaivaa, mutta ei. Sama rumba jatkui viimem yönäkin. Nukkumaan mentiin kahdeksalta, ekan kerran herättiin yhdeltätoista, ja toisen kerran puolilta öin, jolloin oli pakko antaa jo tankista muonaa, kun ei muuten poika tuntunut rauhoittuvan. Sitten nukuttiinkin jo viiteen saakka.

Kaikkihan olis paremmin kuin hyvin jos äiti nukkuis samaan aikaan kuin poika, mutta ei. Kun sänkyyn pääsee, niin alkaa sopivan asennon etsiminen. Mikään kun ei ole hyvä. Puutuu käsi, tai jalka. Ja kun joku asento tuntuu vähemmän hankalalle, niin alkaa särkeä hartioita, ranteita, päätä. Nukuttua saan vain särkylääkkeiden kanssa. Että odotan niin sitä aikaa kun saan ottaa lihasrelaksantteja.