Itse olen sitä mieltä, että yksi ehdottomasti ihmiselämän tärkeimmistä asioista on terveys. Ja sen hoitamiseen olen valmis uhraamaan aikaa ja rahaa. Jos sairastan, hankin parasta mahdollista hoitoa, olkoon se sitten vaikka kallis yksityislääkärin vastaanotto. Votellekin hankittiin vauva-ajan vakuutus, kun pohdiskelin Miehelle, että en itse menisi kaupungin päivystysasemalle kirveelläkään sairaana, niin miksi hemmetissä roudaisin sinne sairaan lapsen. Meidän kotikaupungissamme, tai siis tällä alueella missä asumme, ei tuo kunnallinen terveydenhuolto vaan toimi. Akuuttiaikoja ei kuulemani mukaan saa tällä hetkellä ollenkaan, ja jos ajan satut saamaan, se on viikkojen päässä.

Ja koska tuo terveys on minulle niin tärkeä, niin en voi käsittää ihmisiä, jotka ehdoin tahdoin laiminlyövät omaansa. Lääkäriin tai tutkimuksiin ei mennä, ja jos sitten mennäänkin, niin lääkkeitä ei ainakaan käytetä ohjeen mukaan. Jos asiasta huomautetaan, vastaukseksi saa vihat niskoilleen. Hyvä esimerkki tästä ovat isovanhempani. Vuosikausia sitten lääkärit suosittelivat heille terveellisempää ruokavaliota. Molemmat olivat reilusti ylipainoisia, liikkuivat todella vähän, eikä kasviksia näkynyt ruokavaliossa lainkaan. Mitään ei tapahtunut. Paitsi se, että mummoni sairastui diabetekseen, joka lopulta johti siihen että toinen jalka jouduttiin amputoimaan. Samassa rysäyksessä oli mennä henkikin. Ja kaikki siksi että lääkäriin ei voinut mennä ajoissa. Nythän sitten luulisi että tämä olisi heille opettanut jotain. Vaan eipä olekaan. Pappani on voinut monta viikkoa huonosti, jalat eivät ole kantaneet jne. Sen sijaan että lääkärille olisi viime viikon käynnillä kerrottu asista, siitä vaiettiin. Kunnes tilanne äityi niin pahaksi että herra oli vietävä ambulanssilla sairaalaan, jossa on nyt neljättä päivää. Yksi syy rterveydentilan romahdukseen oli keuhkoissa oleva tulehdus. Pappani siis on astmaatikko, mutta säästeliäänä miehenä ottaa lääkkeen vaan joka toinen päivä. Ja ainakin minun logiikallani tämä tulehdus voi johtua nimenomaan tästä, että lääkkeitä ei oteta.

Näiden varoittavien esimerkkien lisäksi kaveripiiriini kuuluu henkilö, jota olemme vuosikausia patistaneet lääkäriin allergioiden vuoksi. Mutta ei. Kun niitä allergialääkkeitä saa apteekista ihan ilman lääkärikäyntiäkin. Kyllä saa juu, mutta ainakin minun logiikallani ajatellen kun selvitetään mille sitä oikeasti ollaankaan allergisia, niin lääkityskin saadaan paremmin kohdalleen. Kun allergia saadaan hoidettua, niin olo helpottuisi muutenkin. Mutta kun ei kun ei. Toisessa tapauksessa työ aiheuttaa niska-hartiaseudun vaivoja, jotka säännöllisin väliajoin äityvät tulehdukseen saakka. Näihin ei tietenkään voi hakea asianmukaista sairaslomaa (= vähintään viikko) ja lähetettä fysioterapiaan (jonka työperäisissä vaivoissa työnantaja on velvollinen maksamaan), eikä ainakaan tehdä jumppaliikkeitä, jotka pitäisivät vaivat kurissa.

Itse siis olen koittanut raskauden myötä, ja jo ennen sitäkin, muuttaa ruokavaliotani terveellisempään suuntaan ja lisännyt liikuntaa sen verran minkä olen voinut. Viimeisen viikon aikana tosin ne pienetki iltalenkit on pakko ollut noiden kipujen takia jättää pois, mutta jos/kun ne helpottavat, niin yritellään taas. Pyrin käymään hierojalla kerran viikossa ihan omakustanteisesti, koska selkä-niska-hartia seutu menevät jumiin tietokoneella työskennellessä, ja alaselän kipuihin, joita tässä raskauden loppuvaiheessa on alkanut ilmentyä, tuo hieronta auttaa. Minun jakeluuni kun ei vaan millään meinaa mennä se, että kun täällä eletään vain kerran, niin miksi ihmeessä siitä kerrasta ei sitten nautita koko rahalla. Iso osa elämästä menee hukkaan, jos terveys reistaa. Ja voi olla ihan varma siitä, että jos se terveys reistaa jo kolmikymppisenä, niin ei se kuusikymppisenä ainakaan parane, ellei tee elämäänsä muutoksia.