Iski taas joku hormonimyrsky päälle. Katselin Facebookissa kaverini lasten kuvaa. Lapsukaiset ovat reilun vuoden aikana kasvaneet ihan hirmuisesti. Joku oli kuvan alle kirjoittanut vaarattoman kommentin, että eivät ole enää ihan pieniä lapsia. Ja siitä se sitten lähti taas.

Muutaman vuoden päästä meidänkin lapset on jo "isoja". Eivätkä enää äidin vauvoja. Ja sitten aloin miettimään, että meille ei enää tule vauvoja. Ja että miten ihania nuo pikkuiset oikeasti ovatkaan. Lienee turha sanoa, että itku silmässä täällä taas istuskelen. Enpä olis uskonut että Facebook on noin vaarallinen paikka.

Viime aikoina minua on itkettänyt pari näkemääni pienen lapsen kuolinilmoitusta. Käsittämätön määrä tv-ohjelmia. Lasten suloisuus (omien lähinnä), muutto, äidiltä saadut synttäriruusut. Väsymys. Luulis ettei meillä muuta edes tehdä kun katsellaan miten äiti kyynelehtii. Huoh. Koskahan tää olotila tasaantuu?