Minna kirjoitti blogiinsa, että jokainen vanhempi saa sellaisen lapsen kuin ansaitsee. Ilmeisesti minä ja Mies olemme tehneet edes jotakin elämässämme oikein, kun olemme saaneet juuri tämän pienen pojan elämäämme. Muutama kuukausi sitten, kun valvomisrumba oli pahimmillaan, poika huusi illat pitkät ja minä itkin väsymystäni toivoin, että meilläkin olisi iloinen ja hyväntuulinen pieni poika. Ja nyt meillä on sellainen. Janne jokeltelee, hymyilee ja nauraa ääneen iskän ja äidin kanssa vimmatessaan. Pojassa on huomattavissa selkeitä iltavillin oireita, kun kaikki temput pitää ajoittaa iltaan, paikallaan poika ei iltaisin viihdy ollenkaan. Meillä on pääsääntöisesti oikein kivaa. Päiväunet meinaavat rassata, kun poika saa itkukohtauksia tunnin, puolen tunnin ja lopulta viiden minuutin välein. Ja poika on umpiunessa. Ja kyllä, olen ottanut pojan sisään parin tunnin unien jälkeen, mutta unet jäivät kesken ja kaikki vanhemmat tietävät mitä siitä seuraa.. Ja ne jotka eivät tiedä, en suosittele kokeilemaan.

Näin äitinä olen huomannut, että kaikki lapsiin kohdistuvat pahat teot saavat minut raivon valtaan. Juttu huumevauvoista, uutiset nälkäänäkevistä ja sairaista kehitysmaiden lapsista saavat minut vihaiseksi ja surulliseksi. Kun voisi poistaa kaiken kärsimyksen maailman lapsilta. Että jokainen saisi turvallisen, hyvän ja onnellisen lapsuuden, sellaisen jonka jokainen lapsi ansaitsee.