Pääsiäislomasta on selvitty hengissä. Keskiviikkona tosin jo hetken toivoin, että ei seuraavaa päivää näkis, kun minuun iski joku vatsapöpö. Ja koska kuopus oli oksentanut edellisenä päivänä tarhassa, niin lapset olivat ilonani kotona. Siinä sit koitat keksiä yhdelle puolikuntoiselle ja toiselle täysin terveelle ipanalle jotain puuhaa, etteivät pistä koko huushollia matalaksi sillä välin kun itse juokset vessassa noin puolen tunnin välein. Olipa juhlaa. Tokavikan työviikon työpäivät jäivät vajaaseen yhteen, maanantai meni niin ikään kotosalla, kun kuopus keksi itselleen jostain kuumeen. Ihme ja kumma, pääsiäinen kuitenkin oltiin terveenä ja pääosin reissussa. Ja päätin et ens kerran kun meidän perhe kylästelee, niin pojat ovat noin 15-vuotiaita.. Mut kiitos sukulaisille ja ystäville kärsivällisyydestänne :)

Noin muuten elämä on taas yllättänyt vähän kovemmalla kädellä. Mieheltä löydettiin ihan yllättäen sydänvika ja nyt odottelemme aikaa kardiologille. Vika vaatii leikkauksen, mutta on sydänvioista kaiketi se aika vähän vaarallinen. Ennen kuin siis äityy pahaksi. Johon voi siis mennä aikaa vuosia, jopa vuosikymmeniä. Pikkasen tilanne on aiheuttanut unettomia öitä ja kyllähän se toisen vointi on mielessä. Jollei nyt ihan koko aikaa, niin usein kuitenkin.

Työmotivaatio ei löytynyt pääsiäislomaltakaan. Joskin tämän aamuisen huutoraivarikonsertin jälkeen on suorastaan ilo olla kahdeksan tuntia aikuisseurassa. Kun esikoinen on alkanut uhmailemisen ja kuopus ei varsinaisesti ole mikään aamuihminen, niin tarhaanlähdöt on aika ajoin suorastaan helvetillisiä. Mutta, onneksi sää on suosinut. Lapset ovat saaneet olla ulkona kyllästymiseen saakka. Ja aikuisetkin siinä sivussa.