Tällä äiteellä on nyt takki tyhjä. Lievästi sanoen. Ensin Jannen sairastelu valvotti, kun en osannut nukkua, vaan olin huolissani. Ja kun Janne pääsi kotiin tervehtyneenä, alkoi Antti sairastaa. Pikkuisella on kova yskä, limainen sellainen ja yskäkohtauksen saatuaan ei meinaa henki kulkea, kun lima tukkii kurkun. Ja tietty äiti herää joka kerran kun yskäkohtaus tulee, pelko persiissä, että nyt se reppana tukehtuu.

Jos joskus kuvittelin olevani väsynyt, olin väärässä. Tämä väsymys on sitä luokkaa, että lauseet jäävät kesken, kun en muista mitä olin sanomassa. Pyörryttää ja oksettaa. Pinna ei enää edes ole kireellä, kun ei ole sellaiseen energiaa. Kaikki energia menee siihen että koittaa pysytellä hereillä. Jahka imettäminen loppuu, nukun ainakin viikon putkeen. Tai vuoden.

Tähän samaan syssyyn sitä pitäisi sitten etsiä sitä uutta kotia, vaihtaa pankkia ja pyörittää kotia. Tai siis eihän kotia tarvitse pyörittää, kun äidillä pyörii päässä, mutta nyt ollaan sellaisessa pisteessä, että jatkuva sekasorto aiheuttaa minussa ahdistusta. Kun olis enemmän tilaa mihin saisi tavarat paremmin mahtumaan. Yhtään tarjousta ei olla mistään asunnosta tehty, kun ei ole löytynyt sellaista joka tuntuisi kodilta. Paitsi ehkä se tämänpäiväinen rivari. Ens viikolla olis ohjelmassa omakotitalo. Ja sitten onkin kaikki alueen potentiaaliset kämppät käyty katsomassa. Onneksi tämä koti pitää olla tyhjä vasta toukokuussa, silloin yötkin alkaa toivottavasti olla sen verran lämpimiä, että teltassa tarkenee nukkua :/

Ja muuten, Janne on oppinut jo ensimmäiset kolmen sanan lauseet.