Kirjoitin aiemmin ideastani viettää Kotimaista kesäkuuta. Eri tuotteiden ja merkkien kotimaisuudesta on käyty kiivasta puhelua viime vuosien aikana, kun osa suomalaiseksi mielletyistä yrityksistä on myynyt toimintojaan ulkomaalaisille omistajille. 

Eilen satuin törmäämään Helsingin Sanomien tekemään selvitykseen kotimaisista tuotteista. Osa näistä muka kotimaisista valmistajista tuli yllätyksenä, osa ei. Osan olin tiennyt aiemmin, mutta pyyhkinyt tiedon pois muistirekistereistä. Kannattaa tutustua artikkeliin, jos asia kiinnostaa. 

Kun lähdin pohtimaan laajemmin asiaa, ja suoritin tieteellistä tutkimusta (lue: googlasin) aiheesta. Törmäsin termiin sinivalkopesu. Linkissä on Ylen Kuningaskuluttajan artikkeli aiheesta. Ainakin minut yllätti tieto, että Suomen sadan arvostetuimman brändin joukosta vai 19 on puhtaasti kotimaisia. Joukossa oli minulle yllättäviä nimiä, kuten Nopsa-polkupyörät. Myös Suomen Kuvalehti on tehnyt sinivalkopesusta jutun. Molemmat jutut ovat muutaman vuoden takaa, joten tuotteiden osalta jotain muutoksia on voinut jo tullakin. Ainakin Turun Sinappi on ymmärtääkseni palautettu takaisin Suomeen. Olen niin ikään kuvitellut, että kaikki Taffelin perunalastut tehdään Suomessa. En ole tiennyt omistajatahon olevan ulkomaalainen tai että ihan kaikki sipsit eivät olekaan Suomessa valmistettuja. En myöskään tiennyt, että avainlippu-merkkiä ei välttämättä aina olekaan suomessa valmistetussa tuotteessa, koska merkin myöntää Suomalaisen työn liitto omille jäsenilleen. Allergia- ja tuoksuherkkänä perheenä meillä käytetään paljon tuoksuttomia pesuaineita, niin pyykin- kuin ihmistenkin pesuun. Suosikkimerkkini vuosien takaa LV ja Erisan ovat suomalaisia tuotteita, joka oli minulle yllätys. Näitä voin käyttää huoletta siis jatkossakin.

Suosimieni pienten kotimaisten käsityöläisten tuotteista ei siis löydy välttämättä avainlippua. Silti paras tapa tukea kotimaisia yrittäjiä on ostaa heidän valmistamiaan tuotteita. Facebookissa reko-ryhmät ovat suuressa suosiossa, ryhmissä me kuluttajat voimme ostaa ruokatarvikkeita suoraan tuottajilta. Näin ollen isompi raha tuotteen myynnistä menee suoraan tuottajalle. Bonuksena Rekoissa myydään sitä kuuluisaa lähiruokaa ja luomua. Itse olen jäsenenä kolmessa alueemme reko-ryhmässä, ostokokemuksia ei hankalien työaikojen vuoksi ole vielä. Osa Rekoissa myyvistä tuottajista ei enää myy tuotteitaan lainkaan suurille keskuskaupoille, vaan myy koko tuotannot suoraan itse. Syntyy eräänlaista vanhan ajan torikulttuuria uudestaan, kun myyjät tuntevat kanta-asiakkaansa. 

Minun lähin perheeni ei toimi maatalousalalla. Kuopuksen kummi on maanviljeliä ja suvusta löytyy viljelijäperheitä. Nykymaailmassa surettaa suunnattomasti se, kuinka ahtaalle ruokiemme tuottajat ajetaan. Siinä mielessä kapina keskusliikkeitä kohtaan on hyvästä. Erilaiset halpuutustempaukset kun eivät todellakaan syö kaupan omia katteita, vaan hintojen alennus pyritään saamaan tuottajien hintaa polkemalla. Muista jokusen vuoden takaa kuopuksen kummin kertomuksen siitä, miten kuormallisesta viljaa sai 150 euroa. 150 euroa. Sillä ei varmaan maksa edes työkoneiden polttoaine- ja vakuutuskuluja. Ei ole ihme, ettei kotimaisia ruoantuottajia oikein osata arvostaa. Joo, maanviljelijät saavat niitä kuuluisia maataloustukia EU:lta. Mutta jotenkin hölmöläisten hommalta vaikuttaa tämäkin. Sen sijaan, että maataloustuotteesta maksettaisiin käypää markkinahintaa, haetaan sitä rahaa EU:sta. Samaa rahaa, jonka olemme sinne itse jo kertaalleen maksaneet.