Olen lukenut viimeistä Harry Potteria tämän viikon urakalla. Katsoin Kuoleman Varjeluksen osa 1:n maanantaina, enkä millään muistanut mitä kirjassa oikein tapahtuu, joten pakkohan se oli kaivaa hyllystä esille ja luettavaksi. Nyt sit Potterit on mielessä öisin ja automatkoilla. Kun kirjan lopusta on vielä loppuratkaisu lukematta.

Kuten Pottereita lukeneet tietävät, on velhoilla tiukat säännöt. Jästien tavarat ovat pahasta, eikä niitä yleisesti ottaen käytetä. Aamulla päähäni pälkähti ajatus. Että Voldemortin jengi rikkoi kirjassa sääntöjä jatkuvasti, loivat uudet säännöt. Että miksi Harryn jengi sitten niin orjallisesti seurasi niitä sääntöjä. No okei, olishan se ollut vähän juonta latistavaa, jos Harry olisi tekstannut kavereilleen tapaamispaikan, tai Voldemortin liikkeistä olis raportoitu Facebookissa, mutta se olis tehnyt Voldemortin elon edes hiukkasen hankalammaksi. Että vaikka taikomalla voi tehdä vaikka mitä temppuja, niin kyllä minä olisin määrätyissä asioissa luottanut enemmän jästitekniikkaan. Nythän Harryn puolen porukka oli hajallaan, eivätkä tienneet puoltakaan aikaa mitä toiset tekivät. Ois kai se Harryn, Ronin ja Hermionen hommaa vähän helpottanut, kun olis voinut tsekata kuka on elossa ja kuka kuollut ja mitkä ovat vihollisen viimeisimmät liikkeet. Ja jos Voldemortin käärmeeseen olis asennettu seurantalaite, niin olis pysytty pääpahiksenkin liikkeistä selvillä. Body count olisi voinut olla pienempi. Ja kyllähän se olis tuonut lisäväriä kirjaan. Ja antanut etulyöntiaseman. Voldemort tuskin olisi vajonnut niin alas, että olis käyttänyt jästitekniikkaa, kun kerran oli avoimesti heitä vastaan. Että joissain asioissa jästit ovat velhoja valovuosia edellä.

Kaiken kaikkiaan olen tykännyt Pottereista tosi tosi tosi paljon. Ja mielestäni on tosi iso harmi, että kirjasarja päättyi. Joskin olishan se nyt ehkä vähän turhaa rahastusta, jos sarjaa jatkettais vielä vuosia, vaikka pahis on kuollut. Siitä en tykännyt, että kaikki Harryn läheiset menettivät henkensä. Olis kai edes joku voinut jäädä henkiin. Niin kuin vaikka Sirius tai vaikka Dobby. Viimeisessä Potterissa kerrottiin hieman Harryn vauva-ajasta. Näin vuoden ikäisen pojan äitinä mieleen tuli väkisinkin se, että mitäs jos kaikki oliskin mennyt toisin ja Harry saanut elää normaalin velholapsuuden. Ei ehkä olis tullut menestyskirjasarjaa, mutta mistäpä sen oikeasti tietää. Konsepti kuitenkin on aikas hyvä ja mukaansatempaavasti kirjoitettu.

Tämän syvällisen pohdinnan jälkeen tulee väkisin mieleen, et pitäisköhän minun etsiä itselleni joku harrastus... ;o)