Tässä viimoiset kuukaudet olemme miehen kanssa vääntäneet tulevan lapsen nimistä. Itse en siis keksi niin yhtään hyvää nimeä. Kaikki kivat on jo käytetty ystävien ja sukulaisten toimesta vuosikausia sitten. Suvussa ei ole mitään perinteikkäitä nimiä, kummallakaan puolella. On siis ihan hirvittävän vaikea keksiä enää mitään syytä olla kastamatta lasta miehen suosikkinimellä. Joka on Voitto Uljas. Kyllä. Tulevan äidin sydän itkee verta jo nyt. Lapsipolo tulee niin saamaan turpaansa koulussa. Joka päivä. Paljon helpommalla ei tosin varmaan selviä sekään lapsiriepu, jonka kasteilmoitus oli tämän päivän lehdessä: Urho Kalevi. Ties vaikka päätyisivät samalle luokalle koulussa, kun samana vuonna ovat syntyneet..

Muutenkin ihmetyttää nämä nykyiset nimet. Mitä erikoisempi (=lue kummallisempi), sen parempi. Koskaan ei minun lapsestani tule Urhoa, Ukkoa, Hilmaa tai Meaa (kyllä, Mea, ei Nea). Vihaavatko vanhemmat lapsiaan, kun antavat niille toinen toistaan oudompia nimiyhdistelmiä?