Joskus tulee mieleen, että olispa kiva kun olisi trendikäs ja tyylikäs ihminen, joka sisustaisi ihanasti ja söpösti, pukeutuisi tyylillä ja harrastaisi shoppailua. Sen sijaan olen keski-ikäinen kahden lapsen ylipainoinen ja masentunut äiti. Koska en ole millään mittapuulla cool, en valitettavasti pääse mukaan muoti/tyyli/sisustusblogien maailmaan, eikä minulle kukaan koskaan lahjoita mitään. Tuntui ällistyttävältä lukea erästäkin blogia, jossa kirjoittaja sanoi, että työttömyyden uhatessa hän elelee miten kuten blogistaan saamista tuloista. Sen lisäksi kirjoittaja saa sponssilahjoina toinen toistaan ihanampia lahjoja.

Toisaalta, kirjoitan blogia enemmän omaksi iloksi, jäsennelläkseni pääkoppaani. Ja sen sisältö saattaa kiinnostaa enemmissä määrin ystäviäni ja perhettäni, kuin muita. Masennus ei ole millään mittapuulla hauskaa tai trendikästä. Tai sitä se on silloin kun joku seiskajulkkis on depiksessä, kun jääkiekkoilijapoikaystävän kans meni bänks. Tämä minun todellisuuteni, jossa elämässä on hyvin vähän valopilkkuja ja oman naurun kuuleminen on omituista, on aika paljon julmempaa. Kukaan ei varmaankaan kovin mielellään lue toisen ihmisen ahdistuneita postauksia ja itsemurha-ajatuksia, yleistä elämän pelkoa ja paniikkia. En edes minä. Kyllä minäkin mieluummin katselen kauniita kuvia kauniista kodeista ja vaatteista. Sitä paitsi, toisten ihmisten voimakas ahdistus jo luettuna laukaisee oman pääkoppani sellaiseen mylläkkään, että nykyään en edes katso iltauutisia telkkarista. Ja rehellisyyden nimissä, muoti/sisustusblogeista sitä joskus saa kipinän omankin kodin sisustamiseen. Masentuneen blogista saa "kivoja" vinkkejä lähinnä lääkekomboista, niiden sivuvaikutuksista, erilaisista terapiasuuntauksista ja tavoista päästä hengestään.

Ettei minun elämäni kuullosta ihan järkyttävän ankealta, loppuun sellanen (omasta mielestäni) superkiva sisustuskuva meiltä kotoa. Kesän aikana saimme lopultakin rempattua keittiötä. Tylsä valkoinen seinä muuttui hieman dramaattisemmaksi mustalla bling-tapetilla ja puolipaneelilla. Pöydän vahakangas on Jyskistä, maljakko Aaltoa, häälahja äidiltä, sormipaneelit itse valkolakatut ja tapetti saatu ystäväni Äm:n raksaprojektin ylijäämistä. Ostospaikkaa en valitettavasti osaa sanoa. Auringonkukat tarjosi Tampereen kaupunki, joka ystävällisesti pitää yllä naapurustossamme maisemapeltoa asukkaiden iloksi. Kukkia saa siis ihan vapaasti käydä pellolta poimimassa. Keittiöstä tuli täten virallisesti minun mielestäni ehdottmasti ihanin huone taloudessamme. Ja kyllä, suunnittelun toteutin ihan itse, Mies teki käytännön työt.

WP_20130819_002-normal.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraava remppakohde on asuntomme tuulikaappi. Tätä varten olen tehnyt materiaalihankintoja, mm. reilut satavuotiaan talon lattialankkuja kenkätelineeksi, sekä osia itse suunnittelemaani naulakkoon. Nyt pitäis vaan kevyesti hioa lankut, jotta vanha hilseilevä maalikerros saadaan niistä pois. Tästähän sitä vois vaikka tehdä projektiluontoisen jutun tänne blogiinkin.