Kuten otsikosta voi päätellä, meillä opetellaan uusia asioita. Hurjaa miten nopeasti siitä meidän pienen pienestä nyytistä on tullut iso poika. Joskus pitää itseään ihan muistuttaa, että Janne on vasta vajaa 3 kk, meistä kun tuntuu, että poika on jo isompikin.

Meillä siis on muutaman kerran käännytty vatsalleen. Äiti on ehkäpä pientä hieman auttanut, tosin vahingossa. Tilanteet kun ovat olleet sellaisia, että Janne on ollut sängyllämme selällään ja äiti istunut sängyn laidalla, joten pientä myötämäkeä on vauvalla ollut.. Mutta yhtä kaikki, mahalleen on käännytty, siitä äiti pitää kiinni. Lisäksi meillä on löydetty nyrkit. On hyvin viihdyttävää katsella miten pienen silmät seuraavat naaman edessä viuhuvia ulokkeita. Ja vähän turhan usein nyrkit löytävät tiensä pikkuisen suuhunkin. Tutti ei meinaa kelvata enää millään. Mielummin siis antaisin pojan syödä tuttia kuin sormia, tutista kun on helpompi vieroittaa vauveli sitten joskus. Sormia ei varmaankaan voi noin vaan ottaa irti ja pistää piiloon.. Ja vieläpä on meillä opittu nauramaan ääneenkiin. Ensimmäisen pienet naurut tulivat jo toista viikkoa sitten, mutta eilen aamulla kun äiti pusitteli Jannen vatsaa, tuli oikein isot naurut. Ja äiti siitä innostuneena kutitteli vauvaa vielä vähän lisää. Ja näyttipä vielä illalla iskällekin, joka epäili tätäkin tilannetta. Ja vielä uudestaan kutiteltiin masua tänä aamuna, ja nauru tuli vieläkin. Voiko olla suloisempaa ääntä kuin pienen vauvan nauru!!?? Jokelleltu meillä on jo ennen 2kk ikää, ja juttua tulee päivä päivältä enemmän. Että meillä on sitten fiksu lapsi :o)

Edit: Se jäi vielä kertomatta, että Janne kävi lauantainan ekan kerran saunassa. Äidin sylissä alalauteella istuttiin pari minuuttia. Ilmeisen mukavaa tuo pojasta oli, kun rellotti sylissä ihan rentona. Tapahtuma toki dokumentoitiin asianmukaisesti, mutta kuvaa ei ole luvassa..