Jannelle luvattiin, että pyörä otetaan tallista ajettavaksi jahka lumet ovat pihatieltä sulaneet. Ja lopulta ne viime viikonloppuna sitten sulivat. Pyörä oli jo viime kesänä kovalla käytöllä. Poika ei vielä itse osannut polkea, mutta onneksi pyörään oli työntöaisa, jonka kanssa sitten vauhdinhurmaa saavutettiin. Ja sitten eilen, ihan yhtäkkiä, pienen opastuksen jälkeen poika oppi itse polkemaan. Ja kohta sitten saadaan juosta pyörän perässä ja lujaa... Jannesta on tulossa kova huijari. Jos ruoka ei maistu on "maha kipee" tai kakkahätä. Tällä viikolla tarhantäti kysyi, että mikä Jannea oli jalkaan sattunut, oli valitellut että jalka on kipee ja oikein osannut ontuakin. Jalassa ei siis ollut mitään vikaa, veljensä itkeskeli edellisenä iltana jalkaana, jolle mitä ilmeisemmin tipahti lautanen ruokapöydältä, ja siitä Janne oli hoksannut, että kipeällä jalalla saa huomiota.. Ja herraisä että poika jaksaa kysellä! Joka asiasta pitää kysyä, että missä, miksi tai mikä. Esimerkkinä:

Janne: Äiti missä sä oot!?

Äiti: Täällä olohuoneessa.

J: Missä olohuoneessa?

Ä: No täällä meidän olohuoneessa.

J: No missä meidän olohuoneessa?

Keskustelu voisi jatkua pitkäänkin, mutta yleensä äiti väsyy ensin ja lopettaa vastaamisen. Onhan se kivaa että poika on tiedonhaluinen, mutta pidemmän päälle kun JOKA AINOA keskustelu noudattaa samaa kaavaa, niin kyllähän se kyrsii.

Anttia ei pyörä vielä kiinnosta, kuralätäköt sitäkin enemmän. Jopa siinä määrin, että lätäkköön on ihan pakko mennä pötköttelemään ja painaa poski vettä vasten. Kuravettä on myös juotu, jossei nyt ihan litroja, niin useita kymmeniä suullisia kuitenkin. Hip hei. Antti myös kovasti opettelee puhumaan. Uusia sanoja tulee puheeseen useita viikossa. Ensimmäisenä kuultiin äiti, sitten sanavarasto laajeni: syömään, ottaa, antaa, vettä, avaa, pippeli, ei, ei ota, vaippa, iskä, hyppää, auto, kato, lamppu... Antin ikäisenä Janne puhui jo lauseita, mutta toisaalta hän taas pysytteli maan tasalla, pikkuveli on varsinainen apina ja kiipeilee miltei minne vaan. Meillä on aloitettu myöskin pottailu, yleensä pottaan ei mitään tule, mutta joskus kuitenkin jotain.

Veljeksistä nuorempi on se tempperamenttisempi. Tsiisus mitä kilareita pikku-ukko vetää jos joku ei mene kuten hän haluaa. Kieltäminen on myrkkyä, siitä loukkaannutaan täysillä. Ja ihan kaikesta kannattaa suuttua noin muutenkin; pukemisesta, riisumisesta, odottamisesta, suihkusta poistettaessa... Pojat osaavat halutessaan leikkiä keskenään ihan nätisti. Yleisimmin kuitenkin joka hemmetin asiasta tapellaan. Vaikka molemmilla olisi tismalleen samanlaiset lelut, niin toiselta on pakko mennä lelu ottamaan pois. Ja just kun meinaa käämi palaa ainakiseen riitelyyn, osaavat pojat yllättää ja nauravat äidiltä ja isältä piilossa jotain kahdenkeskistä juttua ihan hervottomasti.

Janne laulaa ja loruilee mielellään. Illan suosikkileikki on laittaa sukkahousut tai pitkät kalsarit poikien päähän ja Janne laulaa ja tanssii laulua "jäniksellä pitkät korvat". Tai sitten paidan helma vedetään pään ylitse ja leikitään pikkukarhuja kovasti muristen. Meillä ei varsinaisesti pääse tylsistymään..