Viime vuosi oli hyvä vuosi. Vaikka valvottiin öitä, oltiin väsyneitä ja riideltiin tyhjästä. Vuonna 2010 perheeseemme ei syntynyt uusia vauvoja, Vuoden 2010 vauva kun syntyi jo edellisen vuoden puolella. Lähes koko vuosi meni lasten kanssa kotona. Kesä oli uskomaton, aurinkoa ja hellettä, sekä käsittämättömiä ukkosmyrskyjä. Kahden pikkulapsen perheessä parisuhde on aika ajoin lujilla. Vaikka vuosi ei parisuhteelle ollut helppo, minä uskon siihen että tämä vuosi on osaltaan vahvistanut sitä. Miehen mielipidettä en aio kysyä, haluan elää omassa harhakuvitelmassani :) Uuden vuoden tehtävälistalle laitettakoon parisuhteen laatuajan lisääminen.

Viime vuoden aikana perheemme vauvasta kasvoi vähän isompi vauva ja taaperosta vähän isompi taapero. Ihania pieniä poikia molemmat. Vuoden viimeisen kuukauden aikana tajusin perheen merkityksen ja olen viettänyt enemmän aikaa perheeni kanssa kuin mustasukkaisesti varjellut omaa tilaani ja aikaani. Lasten kanssa on tanssittu, leikitty ja riehuttu. Kun sitä laskeutuu sohvalta lattiatasolle, eivät piltitkään tee niin paljon pahojaan. Etenkin töihin palattuani on tuntunut, että illalla lasten kanssa vietetty aika ei vaan ole riittävästi. Olen selkeästi tinkinyt omista menoistani, kun haluan olla kotona lasten kanssa. Toinen tehtävä listalle on lisää aikaa lapsille.

Negatiivisen vireen vuoden lopulle toivat työkuviot ja työpaikkakiusaaminen. Vaikka työpaikka säilyi, minut siirrettiin tehtävästäni toiseen, epäpätevimpien hoitaessa entisiä töitäni. Uusi työ on ihan jees, mutta ei sitä mitä haluaisin oikeasti tehdä. Kolmas tehtävä listalle on oman osaamisen kehittäminen ja uudet työkuviot.

Raskausaikana paino nousi maltillisesti. Synnytyksen jälkeen se pompsahti huikeaan nousuun. Kompensoin väsymystäni makeansyönnillä, ja suklaa oli paras ystäväni Miehen töissä ollessa. Tänä vuonna tarkoitus olisi päästä eroon viime vuoden aikana kertyneistä kiloista. Miehen kanssa asetimme itsellemme tavoitteen painonpudotukselle. Se kumpi häviää, maksaa voittajalle hotelliviikonlopun. Sinällään Miehellä käy hyvä tuuri, mikäli minä voitan, koska otan hänet mukaani. Mitä hittoa minä yksin hotellissa kökin? Neljäntenä tehtävänä on elämäntaparemontti. Tämä vuosi on lähtenyt maltillisesti alkuun, syöminen on ollut kohtalaisen säännöllistä ja herkuttelu on pysynyt kurissa. Tammikuussa paneudun ruokavalioon ja helmikuussa suunnitelmissa olisi lisätä liikuntaa. Suurin osa näistä painonpudotusyrityksistäni kun on kaatunut siihen, että olen muuttanut kerralla liian paljon. Nyt yritän maltillisemmin.

Suurin muutos viime vuonna oli uusi koti. Kerrostalokaksio vaihtui rivitaloneliöön. Muutama ilta sitten Miehen kanssa puhelimme, että kumpikaan ei ole muuttoa katunut. Entinen kotimme oli ihana, mutta armottoman pieni, tähän nykyiseen olisi tarkoitus mahtua ens alkuun 10 vuotta. Uudesta kodista muotoutuu pikkuhiljaa se unelmien koti, kunhan aloittamisen lisäksi saataisiin jotain myös valmiiksi. Viidentenä tehtävänä onkin siis opetella tekemään asiat kerralla valmiiksi.

Käsityörintamalla viime vuosi oli melkoisen hiljainen. Tein itselleni yhdet sukat, esikoiselle sukat, molemmille pojille lapaset, Miehelle sukat, pukinkonttiin kolmet sukat ja yhdet ranteenlämmittimet. Koska aion viettää enemmän aikaa perheen kanssa, en usko tämän vuoden käsityösaldon olevan ainakaan yhtään viime vuotta huikeampi.

Ja se tärkein juttu, saimme koko perhe olla likipitäen terveenä koko vuoden. Esikoinen toki vietti sairaalassa vatsataudin takia viikon, mutta mitään sitä isompaa ei ilmennyt.

Ulkopuolisesta viime vuoden saldoni saattaa olla aika säälittävä. Minä olen kuitenkin ensisijaisesti äiti, joten lapset ja Mies ovat ne elämäni ykkösprioriteetit. Uuden vuoden olen siis aloittanut hyvillä mielin. Ainoana ongelmana on alati paheneva vauvakuume, jonka vuoksi ehdottelin jo Miehelle kissan hankkimista. Tosin idea tyssähti heti alkuunsa siihen, että en suuremmin pidä eläimistä ja siihen, että kuopus kävisi noin 20 kertaa päivässä kissan hiekkalaatikolla sekä ruokakupilla.. Et ehkä sit mummona...