Vaihteeksi tätäkin meillä tapahtuu. Neulomista siis. Jannen sukkien ja tumppujen lisäksi neuloin itselleni rinnanlämmittimen rintatulehduksen pelossa. Käytin sätökseen jämäseiskaveikkoja, ja selvää jälkeä niistä tulikin. Nyt meillä on neljä jämäkerää vähemmän lankaa kuin mitä oli. Kuvaa en aio laittaa, koska tuotos ei ole mitenkään visuaalisesti kaunis. Ohje oli ihan omasta päästä keksitty, joustinneuleella tehty "putki" ilman olkaimia. Silmukoita työssä oli saman verran kuin esim. villapaitaan tarvitaan. Ajaa asiansa, eli lämmittää rintoja. Ja kun imetysaika joskus jää taakse, toimii sama putki ahterinlämmittäjänä hiekkalaatikon reunalla.

Nyt loppusuoralla ovat muinaiset blogiarvontavoittosukat. Sori Äm, aikaa pääsi vierähtämään aika lailla, mutta loppukavennuksia viedään jo. Koko on lapsen, tarkemmin en osaa speksata. Minun 37:n jalkaani sukat eivät mahdu, joten 32 voisi olla aika liki totuutta. Mutta sovittamalla se oikea jalka sukkiin löytyy. Kuvaa lisäilen kunhan sukat saan valmiiksi.

Seuraavaksi Janne saa uudet sukat ja tumput, nuo pikkuvauvalle tehdyt kun ovat jäämässä jo pieneksi. Niin se aika kulkee ja vauva kasvaa.

Neulomisinho siis on mennyt ohi, joskaan en ihan hetkeen lupaa tehdä kenellekään mitään. Neulon vain silloin kuin siltä tuntuu ja sellaisia asioita jotka tuntuvat mukavalta. Jouluksi ei siis kukaan ole saamassa tästä osoitteesta mitään itsetehtyä.