Minusta on tulossa juuri sellainen. Vaikka aina vannoin, että en moiseen ikinä koskaan alennu. Ja nyt huomaan huomauttavani Miehelle tyhjänpäiväisistä asioista. Siitä miten laseja ei saa pinkata kaappiin, kun ne menevät rikki. Ymmärrätte varmaan pointin? Ja jälkeenpäin tunnen oloni niin typeräksi. Ihan kuin tuollaisilla asioilla olisi oikeasti jotain väliä. Ja inhoan itseäni, kun käyttäydyn siten kuin en haluaisi. Kun oikeasi Mies oikeasti on ihana, tekee kotitöitä enenmmän kuin minä ja on todellakin enemmän kuin minä tällä käytökselläni ansaitsen.

Kaipa se niin on, että kun sitä on elänyt yksin vuosikausia. On tottunut tekemään asiat tietyn kaavan mukaan, niin toisen ihmisen kanssa eläminen aiheuttaa aika ajoin konflikteja. Toivoisin että osaisin tehdä hieman paremmin kompromisseja. Tai ainakin esittää asiat erilailla. Ettei Mies pahoittaisi mieltään ja tulisi katumapäälle.

Ei huolta, minusta ei koskaan tule kynnysmattoa, mutta onhan se oikeasti niin, että en voi jatkaa elämääni samoin kuin yksinasuessa, meitä kun on täällä aika ajoin kolme. Pitää opetella nielemään vaikka 2/3 naputuksesta. Nyt täytynee mennä vähän pussailemaan ja pitämään tuota karvaista asukkia hyvänä.. Josko tämä aamupäivä saataisiin vielä pelastettua.