Olen yrittänyt laihduttaa lukuisia kertoja. Olen lukenut käsittämättömän määrän ravinto-oppaita ja ohjeita siitä miten läskit saa lähtemään. Parhaimmillaan olen saanut pudotettua kymmenenkin kiloa. Silloin sinkkuaikana, ennen lapsia, kun oli aikaa käydä neljä kertaa viikossa kuntosalilla ja siihen vielä pari kertaa kävelylenkillä kaverin kanssa.

Kaikkea ei voi saada. Mut olishan se ihan kiva jos muistuttaisin naista enkä virtahepoa. Ja koska olen sitä mieltä, että kun lapset ovat pieniä vain sen hetken, on heidän kanssaan vietettävä aikaa mahdollisimman paljon (siks toisiks minusta meidän lasten kanssa on yleisesti ottaen ihan kiva hengailla). Omat menot ja harrastukset, etenkin ne kodin ulkopuolella tapahtuvat saavat nyt tovin olla minun osaltani ihan rauhassa.

Olen tässä analysoinut, että mikä näissä lukuisissa laihdutusyritelmissäni on mennyt pieleen. Ensimmäinen syy on se, että olen yrittänyt muuttaa kaikki mahdolliset osa-alueen kerrallaan. Olen ruvennut noudattamaan tiukkaa ruokavaliota ja siihen päälle aloittanut liikuntaharrastuksen. Tämän päälle työstressi, niin se repsahtaminen on ollut vain ajan kysymys. Toisena syynä näen oman kärsimättöyyteni. TIEDÄN, että se vuosien myötä hankittu paino ei lähde hetkessä. Jos painoa on kerännyt kolme vuotta, niin ei se kuukaudessa lähde, vaikka tekis mitä. Paitsi ehkä rasvaimussa, mut minun mielestäni se toimenpide ei poista ongelmaa, se vaan lykkää asian kohtaamista.

Tammikuun aikana painoni siis putosi 3,3 kg. Ka se on hyvä luku kuukauden ajalta. Reilut puoli kiloa viikossa. Mutta. Maanantain punnituksen jälkeen kävin sit puntarissa keskiviikkonakin. Ja paino oli noussut maanantain lukemista. Ja sekös sit pisti harmituttamaan. Vaikka tiedän senkin, että paino voi heitellä paljon jo vuorokauden ajasta riippuen. Pääasia kai on se, että noista heilahteluista huolimatta, se suunta on aleneva. Mutta se pieni painon lisäys nyt sit uhkaa romuttaa koko hyvän alun. Tuli heti fiilis, et paskaaks tässä nyt sitten, olkoon. Mutta toisaalta taas olis kiva olla vähintään sen 10 kiloa kevyempi, ja saavuttaakseni sen normaalipainon, olis pudotettava varmaan 30 kiloa. Tai no, siinäkin kohtaa olen painoindeksin mukaan ylipainoinen edelleen, mut voisin niillä lukemilla olla ihan tyytyväinen.

Jos kokonaistavoite on 30 kiloa, ja siitä 10% on pudotettu, niin olis varmaan hyvä jakaa urakka etappeihin. Joka viiden kilon jälkeen olis varmaan palkinto paikallaan. Koska ainoa heikkouteni tällä hetkellä on langat, niin olis kiva palkita itsensä viiden kilon pudotuksen jälkeen jollain ihqlangalla. Mut koska meillä on lankaa joka paikassa (senkin jälkeen, kun vein muovikassillisen poikien päiväkotiin), niin ei ehkä lankaa. Sitä paitsi en kuitenkaan ehdi neuloa mitään suuritöisempää.  Olen heikkona herkkuihin. Josko sitä sen viiden kilon jälkeen sallisi itselleen vaikka purkin Ben & Jerry's jäätelöä. Mut se sit taas romuttaa koko homman. Koska jos rupean mässäilemään, niin se ei kyllä jää siihen yhteen jätskipurkkiin.. Matkat on poissuljettuja, kirjoja en oikein ehdi lukea, elokuviin ois kiva mennä muutenkin kuin palkinnon vuoksi, vapaapäiväkään ei oikein houkuta. Hankalaa. Mut hei, koska tykkään neuloa ja maailma on täynnä neulontakirjoja, niin voisinhan palkita itseni jollain neulekirjalla. Hyvä idea! sit kun minulla ehkä joskus on aikaa käsitöille, niin ainakin minulla on kattava käsityökirjasto :D

Mut jos jollain on oikeasti hyviä motivointikenoja, niin niitä otetaan ilolla vastaan. Josko tää kamppailu tätä läskiä vastaan tällä kertaa voitettais.