Tämä puoli on jäänyt vähän paitsioon. Paksuna siis ollaan edelleen ja viikkoa 24 mennään. Vote potkiskelee jo aika lailla. Maha kasvaa, ja ne viimeisetkin päälle menevät normihousut ovat jo aikas ahtaat. Enkä siis tänäänkään saanut lyhennettyä äitiyshousuja.

Pahoinvointi hellittää viikonloppuisin. Ilmeisesti työnteko ei ole tulokkaan mielestä kivaa. Harjoitussupistuksia on edelleen aika ajoin, tulevat ja menevät milloin mistäkin syystä. Pari kivuliaampaa kohtausta on ollut myös, lienevätkö ne sitten niitä oikeita supistuksia? Mene ja tiedä. Sattuivat ainakin perkeleellisesti. Selkä alkaa oireilla myös. Kahtena yönä herännyt törkeeseen selkäkipuun.

Muuten kaikki on ok. Paitsi että maha alkaa olla tiellä. Saunan lauteille nouseminen pitää tehdä huolellisesti, muuten maha jää puristuksiin, ja se tekee kipeää. Ja bikinirajan sheivaus alkaa olla haasteellista. Koita siinä sitten olla viehättävä ja seksikäs ja vietellä Miestä, kun kesken kaiken tajuat, että höylä ei olekaan osunut ihan joka kohtaan ja pöksyistä törröttää ihan törkeä karvapehko. Eipä oikein viettelystä meinannut tulla mitään, kun se pehko oli koko ajan mielessä.. Minun siis, Miestä se ei olisi kai sen suuremmin vaivaavan, kun ensishokista toipui. Mutta fiilikset meni. 

Hetkellinen makeanhimokin taisi väistyä. Ajatus suklaasta ällöttää, eikä mikään muukaan oikein houkuta. Päätin toviksi taas lopettaa sokerinsyönnin ja koittaa elää terveellisemmin. Josko tämä pahoinvointi hellittäisi näillä toimenpiteillä. Ja kahvi muuten maistuu taas. Olen tosin rajoittanut sen litkimisen yhteen kuppiin päivässä.

Närästys on siirtynyt ihan omaan kategoriaansa. Alan ymmärtää vaivan lontoonkielisen termin heart burn aina vaan paremmin. Ruisleipä ja omena ovat uudet pahikset tällä rintamalla. Pala ruisleipää maistuu taivaalliselle, mutta pistää miettimään onko se tuntien tuskan arvoinen.

Arlat, eli tuttavallisemmin meijerit eli hinkit ovat alkaneet vuotamaan. Käsittääkseni ihan normaali ilmiö, mutta sotkee yövaatteet ja rintsikat aika tehokkaasti. Mies jo suunnitteli myyvänsä alati paisuvat maitorauhaseni Arlalle tai Valiolle sponsoroitavaksi. Tatskat tisseihin ja tarrat vaunuihin. "Vote kulkee Arlalla".

Elämä mahan kanssa on siis koko lailla jees. Omaa paniikkiani helpottaa tieto siitä että jos jotain nyt taphtuu ja Vote päättäisi tulla maailmaan nyt, se voisi selvitä hengissä. Vian ei tarvitse olla ison jos se on päässä..