Kun Nic Costa jäi odottelemaan jatkoa, ja lukuhermoa kutkutti, tartuin kotimaiseen dekkariin. En ole aiemmin Nykäsen kirjoja lukenut, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Tästä syystä yllätyin positiivisesti. Kirja oli nokkela juonenkäänteissään, ei syyllistynyt kliseisiin ja lopputulos oli ennalta-arvaamaton. Luin kirjan yhden illan aikana, kun en voinut mennä nukkumaan ennen kuin tiesin miten se päättyy.

Kirjan päähenkilö, Kai Manner on maineikas asianajaja, edesmenneen ministerin pojanpoika. Kirjan alussa Manner on erotettu asianajajaliitosta ja vaimokin on lähtenyt toisen miehen matkaan. Äitinsä kuollessa Manner perii tämän asunnon. Asunto on ministerin peruja ja luonnollisesti arvoalueella. Hän löytää äitinsä jäämistöstä papereita, joista selviää että kuollut eno ei kuollutkaan sairauteen vaan tappoi itsensä. Manner rupeaa selvittämään kuolemaa ja törmää uusiin hämäriin lehtileikkeisiin ja omituisuuksiin sukunsa historiassa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat nykyajan Helsinkiin, mutta tutkailevat myös sodanjälkeisen Suomen poliittista ilmapiiriä.

Juonesta en kerro tämän enempää, koska muutenhan kirjan lukemisessa ei olisi mitään järkeä. Jälleen oivallinen teos dekkareiden ystäville.