Joku on joskus osuvasti kuvannut Turkua Suomen persläveksi, kun sattuu sijaitsemaan jonkun katsantokannan mukaan just siinä kohtaa missä kyseinen ruumiinosa ihmisellä sijaitsee. Mene ja tiedä sitten..

Vietimme siis Miehen kanssa vuorokauden Turussa lomareissumme aikana. Enkä vaan jaksa käsittää mikä tekee kaupungista niin viehättävän. Okei, jokainen suomalainen kylä on kesällä kaunis (paitsi ehkä Riihimäki), niin on Turkukin. Jokivarsi on hyvinkin miellyttävän oloista seutua, mutta on niitä vesistöjä keskellä kaupunkia muuallakin. Esim. Imatralla, jossa joen tunnistaa joeksi, eikä sen yli voi mennä vesistöä huomaamatta, kuten minulle aikoinaan kävi ekalla Turun reissulla. Ruissalo on viehättävää seutua, ainakin laivalta katsottuna, ne ihanat huvilat eivät valitettavasti näy paikkaa halkovalle tielle. Turussa on linna, mutta niin on Savonlinnassa ja Hämeenlinnassakin. Vakaasta aikomuksestamme huolimatta emme Turun linnaan päässeet tälläkään kertaa. Rappujen määrä (183) rupesi tämän eturepun kanssa sen verran rankasti huimaamaan, että päätin suosiolla siirtää linnan katselun aikaan jälkeen synnytyksen. Minun lapsenihan ei meinaan Turussa synny ;o)

Palvelu joka paikassa oli ihan sieltä itsestään. Äm tosin miehensä kanssa vakuutti, että se nyt vaan on perin turkulaista. Mutta minusta se, että ravintolahenkilökunta ei tervehdi asiakkaitaan näiden tullessa sisään, vaan kävelee vain ohitse aivan kuin heidän palkkansa maksavat ihmiset olisivat ilmaa, ei ole asiallista. Edes  Turussa. Ravintolassa odotimme tarjoilijaa puolisen tuntia. Olin juuri nälissäni (ja kiukkuisena kuin ampiainen) sanonut Miehelle, että jos tarjoilija ei seuraavalla kerralla ohitse kulkiessaan tule ottamaan tilausta, lähdetään menemään. Olin jo tavaroitani suurin piirtein pakkaamassa, kun tämä arvoisa naishenkilö suvaitsi tulla kysymään joko olimme tilanneet. Ja kyllä, pöytämme oli juurikin tämän naisen alueella. Että melko ammattitaidotonta minusta. Ja ei, meiltä ei kysytty juomatilaustakaan tätä ennen. Ruoka oli onneksi ihan hyvää, sitten kun se lopulta tuli pöytään. Laskua saatiin jälleen odotella melko tovi. jälkiruoka jäi ottamatta, koska sen tilaaminen ja saaminen olisi varmaan venynyt sulkemisaikaan saakka. En todellakaan tuossa ravintolassa asioi tämän koommin, en vaikka se ruoka olisi ollut maailman parasta. Paskalla palvelulla vaan pilataan niin monta asiaa.

Kaiken kaikkiaan olimme huojentuneita siitä että saimme kääntää seuraavana päivänä auton nokan kohti etelää, ja pääsimme kaupungista pois. Sori vaan turkulaiset ja siellä päin asuvat ystäväni, kyllä tää meidän kulma vaan on niin paljon parempi paikka. Reissun positiivisin yllätys oli, hieman yllättäen, Omenahotelli, jossa en aiemmin ollut yöpynyt. Missään kaupungissa siis. Hintaansa nähden siisti ja rauhallinen hotelli. Ja varmasti varteenotettava vaihtoehto tulevaisuudessakin. Omenan huone kun hakkasi mm. Helsingin Seurahuoneen vetoisen, kylmän ja meluisan huoneen mennen tullen. Ja se Seurahuone oli n. kolme kertaa kalliimpi...

Kaiken kaikkiaan reissu oli kuitenkin ihan kiva. Ja parasta siinä oli se, että päästiin omaan kotiin. Joten asiansa ajoi erinomaisesti. Kiitos Äm ja miehensä yösijasta ja seurasta, otetaan pikimmiten uudestaan.