Luin kevyenä lomalukemisena Tuulikki Pekkalaisen kirjan Susinartut ja pikkuimmet. Kirja kertoo Hämeen Linnasta löydetystä runosta, jossa sisällissodan aikaa toimi vankileiri. Runossa kerrotaan sellin numero 7 naisvangeista. Pekkalainen rupesi runon saatuaan selvittämään keitä olivat nämä naiset ja mikä heidän kohtalonsa oli.

Tietokirjaksi, joita luen aika harvakseltaan, tämä oli kovin kiinnostava ja hyvin kirjoitettu teos. Runon naisia ei enää tiettävästi ole elossa, mutta kirjailija on löytänyt naisista yllättävän paljon tietoa. Osa kuoli leirillä, osa selvisi vapauteen.

Kirjan suurin anti lienee siinä, että se raottaa ainakin minulle uudelta kantilta sodan tapahtumia. Osa naisista on lähtenyt punakaartin matkaan siksi, että muuta työtä ei ole ollut tarjolla. Toisista tuli sairaanhoitajia, toisista keittäjiä ja osasta asetta kantavia sotilaita, joita kutsuttiin susinartuiksi. Vangittujen kohtalo sotavankileireillä oli ankea. Ruokaa ei ollut riittävästi, kulkutaudit raivosivat, eikä erilaisiin sairauksiin saanut hoitoa. Rangaistukset olivat ankaria ja nykytiedon valossa hyvinkin mielivaltaisia. Järkyttävintä omasta mielestäni oli se, että kuolematuomioita langetettiin hyvin heikoin perustein, osin jopa kuulopuheiden perusteella. Mielivaltaisesti "oikeutta" jakaneet ja teloituksia toimeenpanneet eivät joutuneet ikinä teoistaan millään lailla vastuuseen. Punaisten teloitukset siis koitettiin painaa villaisella.

Samaan aikaan kuin luin kirjaa, lähetti Yle dokumentin Tammisaaren vankileireistä, sekä julkaistiin Lauri Lepolan kirja Verinen Tampere. Kirjaa en ole ainakaan vielä lukenut, mutta se on herättänyt kiivasta keskustelua Tampereella. Historiantutkijat ovat kiistäneet kirjan tiedot, mutta kirjailija itse puolustaa teostaan ja sen tietoja. Sisällissota on siis edelleen kuuma peruna, josta on vaikea puhua kiihkottimasti. Jokaisella keskustelijalla on oma puolensa, oma myötätuntoni on asettunut punaisten puolelle, valkoiset ovat armottomia lahtareita. Vaikka ihmisiähän molemmilla puolella taisteli, ja molemmat osapuolet ihan varmasti syyllistyivät ylilyönteihin.

Seuraava aiheeseen liittyvä kirja, jonka luen on niin ikään Tuulikki Pekkalaisen ja Seppo Rustaniuksen Punavankileirit Suomessa teos. Mutta ennen sitä aion paneutua hetkeksi esihistorialliseen hömppään. Luvussa on nyt Jean Untinen-Auelin Maalattujen luolien maa.