Sain arvontavoittona Anita Brooknerin Päivät Pariisissa kirjan. Brookner on voittanut arvostetun Booker palkinnon teoksellaan Rantahotelli. Brookneria en ole aiemmin lukenut, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Kesken Harry Potter urakan totesin tarvitsevani ihan jotain muuta luettavaa, koska Potterit rupesivat tulemaan jo uniini: Tastelin Hermionen kanssa ankeuttajia vastaan :)

Kirjan kertojana toimii päähenkilöiden tytär. Tämä on vanhempiensa kuoltua löytänyt kaappinsa perukoilta laatikollisen äitinsä tavaroita, joita hän ei koskaan muista nähneensä. Kaunis silkkikimoni ja arvoituksellinen muistikirja saavat kertojan pohtimaan mitä hänen vanhempiensa elämässä on oikeastaan tapahtunut. Päähenkilö Maud on köyhtyneen leskiäidin ainoa tytär. Joka kesä Maud ja hänen äitinsä vierailevat Maudin hyväosaisen tädin luona kuukauden verran. Äiti laskelmoi Maudin ja tämän serkun Xavierin suhteesta, ja juuri siksi valmistautuu huolella vierailuihin. Sinä kesänä kuitenkin tapahtuu ihan jotain muuta. Xavierin opiskeluaikainen ystävä David ja tämän ystävä Harrison liittyvät seurueeseen. David on karismaattinen ja seksikäs tavalla joka vetoaa kaikkiin naisiin, Xavier ja Harrison jäävät statisteiksi. Vierailun päättyessä rakastunut Maud lähtee Davidin ja Harrisonin mukaan Pariisiin aikeenaan jatkaa matkaa ystävättärensä luo Lontooseen. Tämän päätöksen myötä alkavat otsikon mukaiset päivät Pariisissa.

Kirjan tunnelma on kesähelteinen. Tiedättehän niitä kuumia kesäpäiviä, jolloin on ihan liian kuuma tehdä mitään muuta kuin maata varjossa tekemättä mitään. Kirjan kerronta etenee raukeasti, joskin hieman yllätyksettömästi. Päähenkilöiden elämä nuoresta aikuisesta vanhuuteen etenee vuodenaikojen vaihtelusta huolimatta samalla tempolla. Aika ajoin päähenkilöiden elämä tosin sai ainakin minut raivon valtaan, en millään jaksanut ymmärtää miksi elää elämänsä noin.

Ajallisesti kirja sijoittuu 1970-80 -luvuille, tapahtumapaikkanaan otsikon Pariisi sekä Lontoo. Miljöötä ei kuvailtu kauhean tarkkaan, minulle jäi elämään mielikuva alati aurinkoisesta Ranskasta ja sumuisen ankeasta Lontoosta. Ehkäpä mielikuvaa selittää se, että päähenkilöt viettivät viimeisen huolettoman nuoruuskesänsä Ranskassa ja aikuisten arki taas elettiin Lontoossa.

Luin kirjan ja jollain lailla pidinkin siitä. Kesälukemiseksi erinomainen, syksyllä kirjan ajoittainen synkkyys saattaa vetää mielenkin matalaksi. Tämän kirjan perusteella  minusta ei tule Brookner-fania, mutta luultavasti sopivan tilaisuuden tullen tutustun myös muuhun hänen tuotantoonsa.