Meillä ei tavallisuudesta poiketen ole tapahtunut juuri mitään. Mikään uutinen ei ole närkästyttänyt mieltäni, eivätkä lapsetkaan ole tehneet mitään ihmeellistä. Paitsi esikoinen, joka eilen kysyi makuuhuoneessa, että on tämä äiti, isin ja Jannen sänky. Yritin vakuuttaa pojalle, että sänky on äidin ja isin, ja että Jannen sänky on lastenhuoneessa. En ollut kovin vakuuttava, koska aamulla poika löytyin äidin, isin ja Jannen sängystä :o) Ja tänäkin aamuna nauratti mahdottomasti, kun hiippailin kuuden maissa pois makuuhuoneesta ja lähdin töihin. Isä ja poika nukkuivat sängyssä vierekkäin, tismalleen samassa asennossa. Joskus pitäs oikein ottaa kuva, sen verran mainion näköisiä isännät ovat.

Kuopus taas opettelee kävelemään. Rohkeutta on selvästi tullut lisää, ja nyt kävellään (ja juostaan) jo pidempiäkin matkoja. Konttaaminen tosin on vielä nopeampi ja varmempi tapa päästä perille, kävelemällä taas saa ihastelua osakseen, joten siinä mielessä kulkeminen on fifty-sixty.

Otsikko jo vihjaakin, että lähden tänään talvilomalle. Mies lusi lomansa jo alkuvuodesta, joten lomailemme poikien kanssa mm. mummolassa. Pikkasen tosin houkuttaisi lähteä itä-Suomen suuntaan kylästelemään vanhan ystävän luokse. Ystävä ei siis ole sen vanhempi kuin minäkään, mutta olemme ystävystyneet liki 30 vuotta sitten, joten eikös se ystävyys ole jo melko vanhaa.

Jännä juttu muuten, miten ne lapsuudenystävät vaan pysyvät elämässä. Ainakin minulla parhaat ystävät ovat tuttuja jo lapsuudesta. Ja muutkin olen tuntenut kohta 10 vuotta. Ihan yksittäisiä ystävyyssuhteita olen solminut aikuisiällä. Ja onnekseni ystäväni ovat just sellaisia, jotka ymmärtävät lapsiperheen kiireisen arjen, eivätkä ole moksiskaan, vaikka yhteydenpito aina välillä on hiukkasen huonoa.

En muista joko kerroin, että painoni on sokerilakon myötä pudonnut 4,5 kg. Vajaassa kahdessa kuukaudessa. Ihan hyvin mielestäni. Jahka nuo ilmat tuosta lämpenevät, vois yrittää jotain lenkkeilyn tapaista, ettei jää löysä nahka roikkumaan entisten läskien päälle. Kyllä tuo lukema kannustaa jatkamaan. 

Minulla ei siis oikeasti ole mitään kerrottavaa. Pahoittelen jos ikävystytän jonkun puolikuoliaaksi. Pakkaset päättyivät tältäerää, ja vielä eilen olin ihan varma, että koen jonkunsortin henkisen romahduksen, kun illalla mittari näytti -21 C. Viksut ihmiset sanovat, että talvi on pukeutumiskysymys. Minä sanon, että talvi on asennekysymys, eikä minun asenteeni kyllä sovi tämmöiselle pakkasille. Ei vaikka onkin asianmukaiset pukineet päällä. Nyt sitten odotellaan lumisadetta. Huomenna suuntaan äidin, Pikkusiskon ja P-velin kauniimman puoliskon kanssa Ikeaan koko päiväksi. Äidin omaa aikaa viettämään. Ostoslistalla on ainakin kaksi kappaletta näitä. Nyt kun lopulta saimme makuuhuoneen ihan omaksi huoneeksemme, niin voi alkaa siitäkin tekemään romanttista pesää.