Heräsin kello 5.15 Miehen kellon soimiseen, nousin ylös ja vein Miehen töihin (ja kyllä, se pääsee töihin ihan omin avuinkin, mutta hain kunnollisena vaimona aviomieheni eilen töistä kun tuli kaatamalla vettä, ettei toinen kastuisi fillaroidessa ihan läpimäräksi, joten pyörä jäi töihin ja lupasin viedä hänet aamulla töihin). Tulin kotiin, hain lehden ja menin takaisin sänkyyn. Havahduin kahdeksan maissa ja päätin että on vielä ihan liian aikaista nousta ylös. Seuraavan kerran katsoin kelloa kymmeneltä. Miehen työpäivä oli tuolloin puolessa, joten päätin minäkin sitten hilata itseni pystyasentoon.

Tein aamupalaksi mikrossa lautasellisen ruispuuroa, join kupin kahvia ja luin lehden. Siivosin jälkeni keittiöstä. Petasin sängyn. Tappelin tietokoneen kanssa, kun verkkoyhteys reistailee. Pelasin pasianssia. Sain lopulta verkon toimimaan, luin muutamaa blogia sekä sähköpostit (uusia tasan 0). Kirjoitin J:lle meilin. Ja nyt koitan koota itseäni että pääsisin lähtemään kauppaan ja tekemään ruokaa, kun Mies tulee kotiin puolentoista tunnin päästä. Ruokana meillä on lohipastaa. Jossain naapurissa tehdään remonttia, lieneekö tuossa seinän takana, kun se kämppä on ollut myynnissä. Täytyy kauppamatkalla tarkistaa tilanne. Yläkerran pyykkikone lopetti juuri linkouksen.

V*ttu että tää kotona olo on tylsää! 

Ja ihan vaan helpotukseksi teille lukijat, en aio ihan joka päivä kertoa raporttia siitä miten minulla ei ole mitään tekemistä ;o) Että tulkaa nyt ihmiset käymään vaikka kahvilla. Hermo menee.