Toissailtana satuin katsomaan uutisia, ja siellä oli juttu vuoden vaihteessa yhdistyvistä kunnista, ja miten yhdistyminen on aiheuttanut muutamissa kunnissa riidan vaakunoista. Tulipa siitä sitten mieleeni yläasteen aikainen kuvaamataidon tunti. Meidän piti valita Etelä-Karjalan kunnista joku ja maalata vesiväreillä tämän kunnan vaakuna. Minä valitsin sen, joka oli helpoin tehdä, koska en varsinaisesti ole koskaan ollut kuvaamataidollisesti lahjakas. Muut tekivät hienoja vaakunoita, joita hieman kateellisena ihailin, mutta minkäs teet. Meidän suvun piirtäjägeenit kun ovat isälläni ja Pikkusiskolla.
Myöhemmin lukiossa valitsin valinnaiseksi aineeksi kuvaamataidon, koska musiikillinen lahjattomuuteni ylittää tuon kuvaamataidollisen lahjattomuuteni. Sain kurssista arvosanaksi huikean kahdeksikon, koska kurssin vaatimuksiin kuuluva tutkielmani oli loistava. Se kohotti arvosanaani numerolla :o)
Tämä taiteellinen lahjattomuuteni oli joskus nuoruudessa minulle kova paikka. Olisi ollut aivan mahtavaa osata piirtää tai laulaa tai soittaa jotain instrumenttia, mutta kun ei niin ei. Minun lahjakkuuteni oli noiden teoria-aineiden puolella. Nyttemmin olen opetellut neulomaan, joka ei varmaankaan ilmennä taiteellisia kykyjä, mutta se on ainoa kädentaito, jonka minä omaan..
Kommentit