Huh. Eka päivä Voten kanssa kaksin kotona. Miehen isyysloma loppui ja paluu arkeen alkoi. Olen tissitellyt lasta puoli seitsemästä lähtien. Välillä nukahti äiti kesken imetyksen, välillä vauva. Ja kun tissin vetää irti suusta, alkaa tuhannen parku. Olis kauheen ihanaa kun meillä olis sellanen iloinen ja hyväntuulinen vauva, mutta meidän pieni jellonanpentu karjuu lähes koko ajan. Liekö kyseessä se, että lapsi ei saa riittävästi ruokaa, vai se että mahassa on ilmaa, vai se että jotkut vauvat vaan ovat itkuisia. Hermo meinaa mennä etenkin aamuisin, kun itseä vielä nukuttaisi ja lapsi karjuu kuula punaisena. Nyt kun itse olen herännyt ja virkeä, Vote vetää unta palloon satasella. En siis tosiaankaan pysty nukkumaan vauvan kanssa samaan aikaan, koska meitä nukuttaa aina eri aikaan.. Koliikkia en usko tämän olevan, mutta kohta kai se on kokeiltava sitä vyöhyketerapiaakin, kun ei vaan jaksa tuota ainaista huutoa.

Olen siis ollut enemmän tai vähemmän hereillä viidestä lähtien. Välillä on torkuttu pojan kanssa molemmat, välillä äiti nukkuu ja poika valvoo, välillä päin vastoin. Kaksin jääminen pojan kanssa ilmeisesti hermostuttaa jonkun verran, koska pakki on ollut ihan sekaisin koko aamun, ja välillä on pitänyt kesken imetyksen rynnätä vessaan. Hip hei. Hieman yllättäen olen saanut vaatteet päälleni ja aamupalan (tai oikeammin jo kaksi) syötyä. Kun en kerran pysty nukkumaan vauvan kanssa samaan aikaan, niin yritän ainakin saada syötyä silloin kun lapsi nukkuu. Lisäksi sain soitettua huoltoyhtiöön kun asunto on niin kostea, että ikkunat ovat märkänä pitkälle päivään, ja pyykit eivät meinaa kuivua millään. Kuivuttuaan osassa vaatteista on niin tunkkainen haju, että ne on melkeinpä pakko pestä uudelleen. Tämän lisäksi olen laittanut palautetta Luhdalle ja Tutalle rikki menneistä tuotteista. Votelle saamamme ihana sisähaalari, joka on ollut käytössä muutamia viikkoja, on ruvennut purkautumaan saumoista. Luhdan pyyhkeiden reunapäärmäys ei kestänyt ja häälahjaksi saamamme pyyhkeet alkavat purkautua reunoistaan. Näköjään tuo hinta ja nimi ei aina takaakaan korkeaa laatua. Ärsyttää. Ja tänään on juuri oivallinen päivä antaa palautetta kaikenlaisista asioista... Itse asiassa olen siis saanut aikaan aika lailla. Ja onnistunut unohtamaankin jotain. Meinaan sen, että olenko ottanut lääkkeeni vai en. No, päivä se on huomennakin, joten uusi yritys silloin. Illalla meille tulee vieraita, entinen työkaverini lapsineen. Ei sitten muuten olla nähty yli vuoteen. Näin se aika vaan menee. Meillä on täällä kotona hävityksen kauhistus, enkä ehdi mitään tarjottavaakaan laittaa, mutta kaipa hän äitinä ymmärtää tilanteen. Että tiedoksi muillekin meillä kyläileville: siivoushullu Mieskään ei jaksa enää pitää joka paikkaa putsplankissa. Vaatii tämä vanhemmuus veronsa. Jos sotkut siis häiritsee, niin siivota saa, eikä varmana loukkaannuta. Itse asiassa, olisi oikein tervetullutta tulla tänne siivoamaan, laittamaan ruokaa ja leipomaan.

Aamulla pohdiskelin, että olen oikeasti hieman kateellinen Miehelle, että tämä pääsee viikonloppuna pois kotiympyröistä hetkeksi. Vaikka tuo oma lapsi on kuinka rakas, niin nyt tuntuu siltä, että tarvitsisi edes muutaman tunnin irtiottoa. Kävisi vaikka kaupassa ajan kanssa. Kaiholla lueskelin aamun lehteä ja mainospostia. Koskahan pääsen oikeasti seuraavan kerran Kodin Ykköseen tai Bauhausiin? Ei sillä että kummastakaan mitään tarvitsisin, mutta olis ihan kiva vaan päästä ihastelemaan ja hipelöimään tapetteja, porakoneita, huonekaluja, kankaita jne. Silmiini sattui myös mainos kotikaupungistani järjestettävästä matkasta Viron villalankatehtaaseen. Pikkasenko olis mahtavaa päästä ostelemaan ihania lankoja älyhalvalla suoraan tehtaasta. Matka-aika on ensi kuun puoliväli ja reissun päällä ollaan yön ylitse, joten taitaa olla ihan turha haaveilla lähdöstä. Mutta josko ensi vuonna?

Äitiys on oikeasti ihanaa, mutta aika ajoin melko raskastakin. Siltikään en vaihtaisi hetkeäkään pois. Pienen ihmisen tuoksu, lämpö ja katse pyyhkivät nämä hankalat hetket pois.

PeeÄs: Muut pienten vauvojen nykyiset tai entiset äidit, kysymys teille. Miten vauvan saa nukahtamaan omaan sänkyynsä? Vai tarvitseeko noin pienen vielä sinne osata nukahtaa? Ja missä kohtaa lapsi oikeasti oppii tai tottuu siihen, että nukahtaa vain ja ainoastaan syliin? Ja onko ihan normaalia että n. kuukauden ikäinen vauva ei valveilla ollessaan viihdy muualla kuin sylissä ihan lyhyitä hetkiä lukuunottamatta? Eipä sillä, ihanahan tuota pientä on sylitellä, mutta joskus ois kiva päästä vaikka vessaan ilman että joutuu paniikissa tarpeensa tekemään kun lapsi huutaa hädissään...

Mutta, nyt vessaan, kun sinne pääsee. Lapsi nukkuu, ainakin siihen saakka kun saan housut laskettua.

Edit klo 15:49

Sekä Tutta, että Luhta vastasivat jo tänään viesteihini. Maailmassa on taas virhe. Vialliset tuotteet saa lähettää takaisin valmistajalle. Jos joskus vielä pääsen postiin, niin pakettia lähtee kyllä. Olen oiken positiivisesti yllättynyt.