Lapsuudessani minulle hurjat traumat aiheuttanut Veljeni Leijonamieli tulee tänään tv:sta. En aio katsoa sitä vieläkään. Ala-aste ikäiselle elokuva oli turhan pelottava. Äm varmaan muistaa tämän jokavuotisen elokuvapäivän. Samanlaiset traumat sai aikaiseksi muuten myös Narnia sekä Topi ja Tessu. Vieläkin pelkkä elokuvan ajatteleminen saa minut ahdistuneeksi. Tänä päivänä moisia elokuvia ei varmaan saisi lapsille edes näyttää. Tai ehkä elokuva olisi nykykersoille liian pliisu. Sama pätee muuten Narniaan. Uusi painos kirjasta ja elokuva eivät minua kiinnosta pätkääkään. En vain yksinkertaisesti pääse ylitse noista lapsuuden peloista. Toki tervettä, tai tervehdyttävää, olisi katsoa nuo kaikki läpi, mutta en vaan yksinkertaisesti pysty pakottamaan itseäni siihen. Pelkkä ajatuskin on puistattava. Noiden elokuvien lisäksi minut traumatisoi aurinkokunnasta kertova kirja, jossa kerrottiin siitä miten elämä maapallolla loppuu kun aurinko sammuu. Ja tämän kirjan luin ekaluokalla. Kun osasin kouluun mennessä lukea, niin opettaja kannusti minua lukemaan luokan "kirjastossa" olevia kirjoja. Eka valintani aurinkokunnasta ei ollut ihan kaikkein nerokkain valinta.

Voisinkohan haastaa entisen kotikuntani oikeuteen asiasta? Kertoa, että moinen kidutus sai minut näkemään painajaisia, ahdistumaan ja koska mitään kriisiapua sun muuta ei ollut tuolloin tarjolla, johti tämä kaikki aikuisiällä toistuvaan masennukseen. Henkisistä kärsimyksistä sekä loppuelämän vaivaavasta masennuksesta, joka johtaa pahimmillaan työkyvyttömyyteen ja ansionmenetyksiin, vaadin miljoonan euron vahingonkorvauksia. ;)

Pointtina koko tässä avautumisessa on se, että nykyohjelmissa, elokuvissa ja peleissä olevat ikäsuositukset eivät siis ole pelkkää kiusantekoa. Vaan niillä on ihan oikeasti syynsä. Lapsen mieli ei pysty käsittelemään ihan kaikkia asioita, joita näkee. Tiedän paljon lapsia joiden sukulaiset ostavat näille pelejä ja elokuvia ikäsuosituksista huolimatta. Ensi kerralla miettikää kahdesti. Etenkin jos lapsi on erityisen herkkä tai mielikuvitusrikas. Pelottavat asiat jäävät mieleen elämään, pahimmillaan tosiaan vuosikausiksi.