Sain lopultakin luettua loppuun Khaled Hosseinin uutuuskirjan. Jotain hyötyä siis tästäkin sairaslomasta. Kirja ei ollut mielestäni ihan niin hyvä kuin Leijapoika, mutta se onkin yksi suosikkikirjoistani. Kirjan tarina etenee sujuvasti, Hosseinin tapa kertoa tarina on vaan yksinkertaisesti kaunis ja koskettava, vaikka kaikki tapahtumat eivät kauniita olekaan.

Ajanjaksollisesti tämä uusi kirja sijoittuu samaan aikakauteen kuin Leijapoikakin. Erona on se, että kahden pojan sijaan pääosassa on nyt kaksi naista. Ja tapahtumat sijoittuvat ensisijaan Kabuliin, kun Leijapojassa perhe pakeni Yhdysvaltoihin. Kumpaakaan kirjaa ei ole suotta hehkutettu maailman medioissa. Jos siis nämä ovat lukemattomia kirjoja, suosittelen ehdottomasti lukemaan molemmat.