Naimisissa oloa on takana nyt nelisen vuorokautta. Ja tähän mennessä se on ollut ihan sairaan kivaa :o) Olen niin onnellinen, että meinaa itkettää.. Vaikka siis sinälläänhän tuo vihkiminen ei tätä arkeamme muuttanut mitenkään, samalla lailla sitä vietetään nyt kuin ennenkin. Mutta jotenkin tuo vihkiminen teki kaikesta tästä aidompaa ja pysyvämpää. En löydä oikeita sanoja kuvaamaan sitä mitä tässä ajan takaa.

Itse vihkiminen tuntuu edelleen hieman epätodelliselta. Sekä minua, että Miestä taisi kaikesta uhosta huolimatta jännittää melkolailla. P-veli kuvasi tapahtuman videolle, joten tapahtunutta voi sitten jossain kohtaa palautella mieleen. Paikalla maistraatissa olivat äiti, Pikkusisko, P-veli sekä J minun puoleltani, ja Miehen puolelta hänen siskonsa ja äitinsä. Ja kyllä, hanat olivat naisväellä auki :o) Pidimme miehen kanssa toisiamme kädestä kiinni tiukasti. On jotenkin käsittämätön hetki seistä siinä vihkijän edessä rakastamansa ihmisen vieressä ja tajuta, että siinä vieressä seisoo se ihminen jonka kanssa haluan enemmän kuin mitään muuta jakaa elämäni. Itse vihkikaava siviilivihkimisessä on lyhyt, kaiken kaikkiaan siihen tahtomiseen onnitteluineen meni ehkä 10 minuuttia. Lyhyt kesto ei tosiaankaan poistanut tilanteen juhlallisuutta, ja ainakin meidän kotikaupunkimme maistraatin vihkimistila oli todella kaunis ja juhlava.

Vihkimisen jälkeen suuntasimme ensin Miehen vanhemmille kakkukahville. Kaikista kielloista huolimatta kun Anoppi oli hankkinut kakun. Miehen isä on sen verran huonossa kunnossa, että ei päässyt itse vihkitilaisuuteen saati sitten lauantain juhliinkaan, joten käväisimme näyttäytymässä hänellekin. Meillä kotona taas oli kahvit muille. Don't even ask, Miehen sukukin oli meille kutsuttu,  mutta jne.. Kotona meitä odottikin sitten kuohuviini ja riisisade. Kahvit juotiin ja sitten matka jatkui eteenpäin.

Ilta meni rattoisasti seuraavan päivän juhlia valmistellessa. P-veli toi tyttöystävänsä toista kertaa näytille, ja nauroinkin, että ei tytöllä käy mikään hirveän hyvä tuuri. Ekalla kertaa joutui muuttohommiin ja nyt toisella valmistelemaan juhlia. Toivottavasti hän ei nyt ihan traumatisoitunut, ja näemme vielä monta kertaa tämän jälkeenkin. Lupasin jo, että seuraavalla kerralla hänen ei tarvitse tehdä mitään.

Hääyötä vietimme hotellissa. Ja kyllä se vaan on ihan erilaista viettää yönsä aviomiehen vieressä ;o)