Tässäkin asiassa meillä ollaan ajoissa liikkeellä. Tänään kävimme ostamassa Votelle turvakaukalon. Brio Primon, joka sai  Autoliiton testeissä hyvän arvosanan. Meidän autoomme saa siis tuon isofix-istuimen, joka on saamieni tietojen mukaan turvallisin vaihtoehto näissä kaukaloiden kiinnittämisessä. Ja toki sen sanoo järkikin, että suoraan auton runkoon kiinnitettävä istuin on turvallisempi kuin se vöiden varassa oleva.  

Mutta herraisä että sitä tämmöinen ensiodottaja menee sekaisin tässäkin asiassa. Kun ei luonnollisestikaan halua tinkiä vauvan turvallisuudesta, mutta ei ole kuitenkaan ihan valmis maksamaan 400 €:a istuimesta. On isofixiä, on jalustaa, on perinteistä turvavöillä kiinnitettävää mallia, väreissä saa valita jne... Eikä ole tietoa siitä kulkeeko tässäkin asiassa hinta ja laatu käsi kädessä, eli onko se 400 €:n istuin oikeasti jotenkin merkittävän paljon parempi ja turvallisempi kuin tämä alle 200 €:n istuin, vai tuleeko hinta vaan merkistä. Tämäkin asia tuntuu avaruustieteeltä, ja minä sentään olen insinööri ja periaatteessa nämä asiat ovat, tai ainakin pitäsi olla helpompitajuisia kuin Fourierin muunnokset.

No juu, mutta kaukalo saatiin, ja vielä (Miehen valitsemalla) vihreällä värillä (hänen argumenttinsa kun oli että on sitten samaa väriä kuin vaunutkin.. God I love that man..). Ja päätimme luottaa tuohon Autoliiton testiin, ja sen mukaan valintamme teimme, joskin toki se hintakin asiaan vaikutti.. Istuin siis oli tarjouksessa 189 € Vauvatalo Johannassa, jonka ystävällinen myyjä näytti meille kädestä pitäen miten istuin sitten autoon kiinnitetään.   

Parin tunnin mittainen hengähdystaukoni tekemisen puutteesta kärsivän hyperaktiivisen lomalaisMiehen ja tämän yhtä hyperaktiivisen Tyttären seurasta alkaa olla lopuillaan. Kotiin on tulossa kaksi nälkäistä, joten on vissiin sännättävä tuonne nyrkin ja hellan väliin perhettä ruokkimaan.

PeeÄs: ja se uusi sohva on sitten paholaisen keksintö. Jo eilen illalla divaanilla Miehen kainalossa makoillessa (kyllä, vietimme illan divaanilla vierekkäin maaten, vaikka tilaa on kolmatta metriä..) vetäisin kesken tv:n katselun pienet tirsat, joilta Mies minut tökki omaan sänkyyn nukkumaan. Enkä usko tämän jäävän ihan kertakommelukseksi.