Näyttää tää viikko olevan yhtä neuvolassa, lääkärissä ja sairaalassa juoksemista. Tänään vuorossa oli ihan normaali neuvolalääkäri. Kaikki oli enemmän tai vähemmän ok. Verenpaineet vielä neuvolassa hieman koholla, mutta onko tuo ihme, kun sitä aina pelkää pahinta noissa mittauksissa. Ja aika lääkärille oli 9:40 ja vastaanotolle päästiin vasta kymmenen jälkeen. Täsmällisyysneurootikkona olin jo ihan hiilenä. En vaan voi ymmärtää miten hitossa jokainen neuvolareissu alkaa sillä että joko terveydenhoitaja, lääkäri tai parhaimmassa tapauksessa molemmat, ovat myöhässä. Kaiken muun lisäksi ilmeisesti koko hemmetin rakennuksesta oli ilmastointi rikki, eikä ilma vaihtunut mihinkään suuntaan. Ja koska kyseessä on merkittävän arkkitehdin suunnittelma (minun mielestäni hirvittävän ruma ja epäkäytännöllinen) rakennus, ei mistään saanut edes ikkunaa auki. Olin aivan tuskissani kuumuudesta. Hb oli laskenut viime kerrasta edelleen, nyt 111. Että eipä tuosta raudan syönnistä näytä ainakaan minulle apua olevan.

Vote on kuulemma kovasti tekemässä jo tuloaan. Kohdunsuu on selvästi lyhentynyt ja pehmentynyt tai jotain. Eipä sillä, tällä stressaamisella ja panikoinnilla varmaan parempi olisikin jos syntyisi hieman etuajassa. Saisi lapsi ja ennen kaikkea lapsen äiti rauhan. Että pidelkää peukkuja jotta ipana saataisiin ulos pikaisesti. Vaikka suuresti epäilen ettei se vielä mitään tarkoita ja tässä kökitään maha pystyssä vielä syyskuussakin. Tosin tänä aamuna jotain kyykistelessäni tunsin ihan selvästi pään painavan tuonne alas. Samaa tunnetta ei siis ole aikaisemmin ollut. Ja tänään on ekan kerran supistellutkin, joskin ei mitenkään kivuliaasti, joten kaipa tässä vielä saadaan tovi odotella..

Ja se verenpaine muuten laski heti siedettäviin lukemiin, kun pääsin neuvolasta kotiin.