Varmaan joskus menneisyydessä kirjoittelin kehittämästäni neuroosista, käsien pesusta. Kaikkihan sai alkunsa ihan viattomasti sairaalassa Jannea odotellessani. Ja kun poika pääsi kotiin, oli ihan luonnollista kuurata käsiä joka välissä, että suurimmat pöpöt pysyttelisivät poissa pikkuisesta. Tosin aika turhaahan tuo oli, kun poikaa kuitenkin pussailtiin kovin, ja suussa kai niitä bakteereita on enemmän kuin missään muualla..

Olen toistaiseksi, lääkäri ja neuvolareissuja lukuunottamatta kyennyt pitämään itseni erossa käsideseistä. Kun huolellinen pesu vedellä ja saippualla on monesti tehokkaampaa kuin nuo desit.

Nyt kuitenkin meinaa neuroosi ottaa vallan vallan. Leikkasin tuossa alkuviikosta aamuna muutamana Jannelle sämpylää. Ja samaan aikaan kun hommaa tein, katsoin ettei poika nouse syöttötuolissa seisomaan ja tipu. No tottahan toki se sämpylä sitten loppui ja veistä vastassa oli vasen nimettömäni, jonka ensimmäinen taive sitten otti vastaan leipäveitsen vähemmän hellän kosketuksen.

Ei siinä mitään, desinfiointiainetta kehiin ja laastari (hopeoitu sellainen, kun kuulemma haavat paranevat nopeammin ja hopealla on jotenkin haitallinen vaikutus bakteerien kasvuun) haavan päälle ja menoksi taas. Parin päivän jälkeen tilanne on se, että tuosta käsienpesuneuroosistani johtuen mikään laastari ei pysy sormessa muutamaa tuntia kauempaa. Ja koska haavaan pääsee vettä joka pesulla, mutta sitä ei pääse kunnolla kuivaamaan, ei se myöskään ihan hirvittävän hyvin ole parantunut. Joten nyt mennään ilman laastareita.

Tänään sitten töissä noin kymmenennellä vessareissulla tajusin kauhukseni, että kun otan oven kahvasta kiinni, niin kahvaan osuu juuri se kohta sormesta jossa haava on. Rupesin miettimään millainen bakteeripesä se kahva oikeastaan onkaan. Ja tuli puistatus jos toinenkin. Joka ikisellä kahvassa olevalla bakteerilla on suora käynti haavan kautta elimistööni. Suorastaan toivotan kaikki pöpöt tervetulleiksi käymään. Meinasin saada hysteriapaniikkikohtauksen. Ja jouduin pesemään kädet uudemman kerran. Että nyt sitten kovasti mietin laittaisinko sen laastarin sittenkin sormeen, lotraisinko pöpöt hengiltä käsidesillä (kirvelee varmaan tohon haavaan kivasti auts), välttelenkö koskemasta ko.sormella mihinkään vai otanko riskin pöpöinvaasiosta.

Ei ole neurootikollakaan helppoa. Oma neuroosini kun kuitenkin on melko lailla hallinnassa. Mitenhän niiden ihmisten kuuppa kestää joilla neuroosit menevät niin sanotusti yli eivätkä oikeasti pysty elämään ihan normaalia elämää?