Kävinpä minäkin sitten siellä. Tampereen Kädentaidot messuilla. Ja niinpä kävi noin 34 000 muutakin kädentaidoista kiinnostunutta. Ja olihan siellä kaikkea. Osan kohdalla tuli mieleen, että mistäköhän noillekin ostajia löytyy, mutta makuja on onneksi monia.

Mukaan tarttui vyyhti kipuapu silkkivillaa tarkoituksena olis neuloa itselle ranteenlämmittimet/kämmekkäät kipuisia ranteita hoitamaan. Lisäksi äiti saa siitä ehkä tenniskyynerpäänhoitoon lisäapua. Sen enempää en ole ehtinyt lankaa hypistellä, mut alkutuntuma oli pehmeähkö. Lisäksi ostin Helmien talon osastolta lenkkejä silmukkamerkkeihin. Mukaan tarttui tulitikkuja (!!??), traktoripiparimuotti, sekä iki-ihanan Virkkukoukkusen kierrätysmuovista tehty iso kassi ja pari heijastinta. Muuten mentiin sitten ihmettelylinjalla. Ja muistiin ensi vuoden varalle, että messuille kannattaa ehkä mennä jo perjantaina, jos silloin olis hiukkasen vähemmän porukkaa.

Näytteilleasettajia oli Aamulehden mukaan enemmän kuin aikaisemmin. ja ihmisiä tosiaan käsittämättömän paljon. Jopa niin paljon, että muutamat osastot tuli kierrettyä kaukaa niitä ympäröivien ihmislaumojen vuoksi. Mutta noin ylipäätään messuilijat olivat hyvinkin mukavia, ei näkynyt kiukkuisia naamoja eikä törmäillessäkään kivahdettu, vaan pyydettiin anteeksi ja katsottiin vastapuolen kanssa hyvin ymmärtäväisesti.

Hintataso oli melkoisen korkea. Muutamia lankoja katselin, esim. Austermann Stepiä, josta on tullut ihan suosikkini, mutta kympin hinta vaan oli mielestäni suolainen, kaupasta kun sen saa jopa euron edullisemmin. Silmiin pistivät myös muutamallakin osastolla myynnissä olleet helmikorut, olivat tosi tosi kalliita ja aikas rumia. Ideoitahan messuilta sai pilvin pimein. Kaiken kaikkiaan suosikeiksini nousivat ne myyjät, joiden tuotteet olivat vanhoista tuunattuja. Sipsi-, karkki yms pusseista tehdyt laukut ja pussukat, pennikoruja tekevä Laurase:n korut, jossain oli esillä vanhoista hopealusikoista tehtyjä koriste-esineitä. Ja varmaan oli paljon muitakin. Minun päähäni kun mahtuu hyvin rajallinen määrä tietoa, ja kun sitä tulee lisää, niin jotain auttamatta tipahtaa sieltä pois.

Sainpa ideoita neuleiden koristelemiseen, josta ehkä myöhemmin lisää, sikäli mikäli saan idean toteutettua. Mut lystii oli ja ens vuonna uuestaan.