Jaksoin töissä skarpata tasan siihen saakka kun tieto uudesta työpaikastani oli vain allekirjoittaneella itsellään. Perjantaisen irtisanoutumiseni jälkeen hanskat kyllä putos tiskiin aika tehokkaasti. Työmotivaatiota ei ole, eikä mitään nappaa tehdä noin muutenkaan. Väkisin sain eilen hammassäryn kourissa yhden jutun tehtyä loppuun, enkä tänään ole tehnyt niin mitään. EVVK jos suoraan sanotaan. Mut toisaalta, tuskinpa kukaan odottaakaan minulta mitään 110% työpanosta.

Tokihan tässä vois olla hyvä työntekijä ja vaikka dokumentoida seuraajaa varten kaikki se minkä olen joutunut itse opettelemaan kantapään kautta. Mutta en taida viitsiä tehdä sitäkään. Opetelkoon kukin työnsä tavallaan. Voihan se olla, et tässä alkaa kohta morkkis iskemään ja istuksin töissä iltamyöhälle nakuttelemassa ohjeita, mut nyt ei kyl nappaa yhtään. Onneksi ensi viikolla on pääsiäinen ja kaksi viimeistä työviikkoa ovat normaalia lyhyempiä.

Ja päivän loppukevennys: poikien tarhassa on ilmeisesti käytössä lorupussi. Josta lapset saavat sitten poimia loruja. Eilen esikoinen halusi myös kotona leikkiä loruleikkiä. Ja kuvitteellisesta lorupussista sitten nousi muurahaisloru. Tämä äiti oli oli tikahtua nauruun, kun poika loruili: "muu muu mustapäinen mulkku".