Vietän tänään varsinaista extreme-päivää. Aamu alkoi auton viennillä huoltoon. Töihin oli siis tultava, kuulkaas tätä, BUSSILLA. Bussipysäkillä bussia odotellessani samalle pysäkille tuli nuori nainen. Naisellä oli päälllään musta neuletakki, hyvin lyhyt farkkuhane ja reikäiset leggingsit. Ja kun sanon reikäiset, ne todellakin olivat rikki, eivätkä mitkään muodikkaasti rikotut. Minähän en nyt millään mittapuulla ole mikään trenditietoinen, saati sitten muodikas nainen. Jo alati leviävä ahterini asettaa muodikkaalle pukeutumiselle omat haastensa, lapsista ja rahasta nyt puhumattakaan. Ja ihan suoraan sanottuna, minulla ei ole juuri minkäänlaista tyylitajua. Mutta sen verran minäkin muodista ja tyylistä olen perillä, että rikkinäisissä leggingseissä tai sukkahousuissa kulkeminen ei kyllä varmana ole nyt(kään) muotia. Noin muuten kun tämä nuori nainen oli ihan omalla tavallaan kivasti pukeutunut jopa keski-ikäistyvän täti-ihmisen silmään. Mut ne rikkinäiset pöksyt kyllä pilas koko vaikutelman.

Pysäkiltä töihin kävellessäni vastaani tuli about minun kokoiseni nainen (=ylipainoinen). Naisella oli päällään tosi kivan näköinen mekko, joka sopisi siis varmaan minullekin. Mutta. Sen mekon alle nainen oli laittanut t-paidan, joka ei sopinut millään lailla värien suhteen yhteen mekon kanssa. Mekossa oli spaghettiolkaimet, joten ehkä tämä nainen ei halunnut mennä töihin tms. olkapäät paljaana tai jos kyseessä olisin minä, peittelisin käsiläskejäni. Mekon kanssa olis sopinyt tosi kivasti joku hihatin tai pikkubolero. Olisi muuten pitänyt kysyä siltä naiselta mistä hän oli mekkonsa ostanut (ja sanoa että oli oikein kivan näköinen mekko). Olis just sellaselle tarvetta.

Lounaalta palatessamme huomiomme kiinnittyi epämääräiseen yhden naisen ja kahden miehen porukkaan läheisen toimistorakennuksen porttikongin tuntumassa. Joku joukkiossa kiinnitti huomiota. Kävelimme ohi ja katsoimme mitä ihmettä joukko siinä kohtaa oikein tekee. Katseet kääntyivät supernopeaan poispäin, kun toinen miehistä käsitteli (oletettavasti) huumeruiskua. Ja se porukka oli ihan totta vieköön just sen näköistä, että ruiskussa tuskin oli suolavettä.. Olen toki ollut tietoinen siitä, että Suomessakin on alati kasvava joukko narkkareita, mutta ihan noin suoraviivaista toimintaa kaupungin keskustassa en ole kyllä kuullut kenenkään tuttuni ennen todistaneen. Sitä vielä tälläkin iällä siis törmää asioihin, jotka jollain lailla pääsevät yllättämään.

Minähän olen työskennellyt valtaosan työurastani muualla kuin kotikaupunkini keskustassa. Viimeisten neljän vuoden aikana en ole välttämättä edes kuukausittain käynyt keskustassa, ei vaan ole ollut mitään asiaa sinne. Nyt kun tulen keskustaan töihin päivittäin, niin olen kuin Liisa Ihmemaassa pällistelemässä ihmisiä ja tapahtumia. Ehkä tuo omalla autolla kulkeminen ei ole paras vaihtoehto (joskin nopein) äidille, joka viettää suuren osan vapaa-ajastaan lasten kanssa. Omalla autolla kulkiessa kun ei näe niitä muita ihmisiä, ja sitten sitä vaan antaa tosi maalaistollokuvan itsestään silmt ymmyrkäisenä kaupungin valoissa kulkiessaan.