Huomasin (taas), että keski-ikä ei taida enää kolkutella ovilla, vaan olla jo ihan perillä saakka. Illan parasta tv-antia kun tarjosi YLE TV1 ja Teema. Teema näytti toisen osan dokumenttisarjasta Hulluuden historia. Illan jaksossa käsiteltiin lobotomiaa. Sarja on ihan kotimaista tuotantoa. Lisäksi uusi suosikkini on Teeman Vempainmies Stephen Fry. TV1 puolestaan lähetti ensimmäisen osan kaksiosaisesta sarjasta Historiaa: kuningas Yrjö V ja kuningatar Mary. No, vastapainoksi kyllä nauroin läpi jakson Rillit huurussa-sarjasta.

Lisäksi olen huomannut haluavani Crocsit. Ensimmäiset ikinä. Olen vannonut, että crocseja en jalkaani laita, mutta nyt onkin mieli muuttunut. Toki kyseessä on jotkut muut kuin ne ihan perinteiset muovipopot, yksissä vaihtoehdoissa taisi olla ihan nahkaakin :) Mutta silti. Selkeä kriisin paikka olis just tässä.

Lisämerkkejä saapuneesta keski-iästä on mm. se, että olen viikonloput paljon mielummin kotona neulomassa, kuin baarissa viilettämässä. Jos kaveripiirissä on juhlat, minä kyllä tulen ihan mieluusti paikalle, mutta muiden suunnatessa jatkoille, minä menen kotiin nukkumaan. Kyllä kai se niin vaan on, että itselleni se baarireissu oli sinkkuaikoina enemmänkin sitä seuranhakua, ja nyt kun on tuo Mies jo olemassa, ei ole tarvetta myöskään baariin menolle.

Sinälläänhän tämä niin sanottu aikuistuminen ei välttämättä ole huono asia lainkaan. En minä nyt missään mielessä haluaisikaan olla enää parikymppinen. Karseeta aikaa, vaikka kuinka oli kivaa. Joskus sitä kaipaisi jonkunlaista säpinää elämään, siis muutakin kuin lasten aiheuttamaa, mutta noin muuten tykkään tästä keski-iän seesteisestä elämästä. Tai ainakin sellaisesta mielikuvasta.