Koska pääsin kirjoittamisen alkuun, niin jatketaan edelliseen liittyen, aiheena edelleen lääkitys. Syön sairauteeni kolmea (3) eri lääkettä. Yksi poistaa ylimääräistä nestettä pois päästä (tähän voi jokainen keksiä jotain nasevaa, mutta koska olen kuullut ne vitsit jo moneen kertaan, en jaksa), toinen taas on kaliumia, joka korvaa nesteen mukana poistuvan kaliumin menetyksen ja estää kaliumvajeen synnyn. Kolmantena on Topimax, jonka monet tuntevat epilepsialääkkeenä, mutta jota käytetään myös muiden sairauksien hoitoon, kuten minulla migreenin estolääkityksenä. Tämän lisäksi syön masennuslääkettä sekä melatoniinia, joista ensimmäinen pitää minut järjissäni ja jälkimmäinen on apuna nukkumiseen. 

Olen koko sairausaikani valittanut lääkkeideni aiheuttamista sivuoireista. On pahoinvointia, verenkierto-ongelmia raajoissa, pahoinvointia, vatsakipua, huimausta, väsymystä, sekavuutta, erilaisia näkö- ja kuulo-oireita jne. Noin yleisesti ottaen näitä oireita vähätellään. Lääke tuo avun, viis sivuvaikutuksista. Mutta entäs jos sivuvaikutukset ovat lopulta suurempia kuin lääkkestä saadut hyödyt? 

Esimerkkinä Topimax. Se aiheuttaa sekavuutta, huimausta, kuulo-oireita, tinnitusta ja jopa kuulon heikkenemistä. Minulla sen pitäisi estää migreenit. Mutta kun ei estä. Reseptin mukaan minun on syötävä lääkettä 2 x 50 mg / päivä. Puolitin aamuannoksen ensimmäisen kahden viikon jälkeen, koska minulla oli tunne, että olin koko ajan hirveessä kännissä. Ilmoitin siitä sitten seuraavalla tapaamisella neurologille. Sittemmin päätin puolittaa myös ilta-annoksen, koska en koe saavani lääkkeestä mitään hyötyä. Saan migreenikohtauksia jopa useammin kuin ennen. Jälleen kerran olin yhteydessä neurologiin, koska ajattelin että jollain taholla olisi hyvä olla ylhäällä lääkitykseen tehdyt muutokset. Minulle soitti sairaanhoitaja, jonka äänensävystä tuli erittäin hyvin ilmi se, että ei tämmösen taviksen pitäisi koskea lääkäreiden määräämiin lääkkeisiin. No, koskin silti, kun kerran neurolologi ei ehdottomasti kieltänyt. Nyt kun annostusta on pienennetty 25 mg, seuraavaksi saatan pienentää toisen mokoman. 

Vähän liian usen tänä päivänäkin siis potilas uskoo ennemmin lääkäriä kuin omaa kehoaan. En luonnollisestikaan kannusta ketään lopettamaan lääkityksiä ilman lääkärin konsultointia, koska lääkkeitä ja sairauksia on erilaisia. Se mikä ei sovi minulle, voi sopia jollekin muulle erinomaisen hyvin. Ja päin vastoin. Mutta jos lääkkeen aiheuttamat sivuoireet ovat hyötyä suuremmat, lienee paikallaan ainakin miettiä annostuksen laskua tai lääkkeen vaihtoa.